Kurkistuksia syksyiseen metsään osa 2

Eilen maa muuttui valkoiseksi eikä luonto näytä enää syksyiseltä. Vaan syksyinen metsä esittäytyy vielä muutaman viime viikonloppuna otetun kuvan verran.  

Kenen parta on jäänyt oksaan roikkumaan?

Torvijäkälien kaunis sävy tulee mielestäni paremmin esille nyt kun on saanut syksyistä ruskeutta sekaan. Kuvissa esiintyy samat torvijäkälät mutta hieman eri suunnista kuvattuna. Alempi kuva on ehkä enemmän mieleeni mutta koska pidin molemmista, julkaisin molemmat. 

Lämpimän syksyn myötä pajut olivat alkaneet kasvattamaan "kissojaan" ja niitäkin kuvasin mutta jälkikäteen kuvia katseltuani ei yksikään kuva miellyttänyt omaa silmää. Mutta tässä oksassa ollut pampula oli hauska; kukahan siinä mahtaa talvehtia? 

Ruskeat puista tippuvat lehdet eivät maassa maatuessaan välttämättä ole maailman kaunein näky; ainakaan kaukaa katsottuna. Vaan myöhäisen syksyn yksi etu on se, että luontoa täytyy katsoa läheltä, jotta näkee kuinka kauniita voi olla myös esimerkiksi kuivahtaneet rusehtuneet lehdet. Tällä kertaa ihastuin vielä puussa roikkuvaan kesäisen hehkunsa menettäneeseen lehteen. En ole koskaan kokeillut lähikuvata maatuvia lehtikasoja, koska niitä ei ole tullut edes katseltua lähempää. Ties kuinka kauniita yksityiskohtia silloinkin löytyisi; ehkäpä täytyy jossain vaiheessa kokeilla. 

Kurkistuksia syksyiseen metsään osa 1

Viime viikonloppuna (15.11.14) tuli pitkästä aikaa kierreltyä kamera kainalossa ihmettelemässä luonnon pieniä ihmeitä. Samalla pääsin kokeilemaan kuinka uusi objektiivi palvelee minua kuvatessani luontoa ja hyvinhän se. Kuvaan kaikista eniten aina lähikuvia ja objektiivilla pääsi tarkentamaan riittävän lähelle; kuvien tarkkuuskin on minun makuuni tarpeeksi hyvä. Voinkin siis kaiken kaikkiaan todeta olevani tyytyväinen hankintaani, joskin edelleen vaatii aika paljon opettelua, jotta lelusta saa kaiken hyödyn irti. 

Yllä olevassa kuvassa taitaapi esiintyä jotakin rahkasammalta (saa korjata, jos meni veikkaus väärin) ja sitä oli hyvin vähän löydettävissä tällaisessa ihanassa punaisessa hehkussa. Tätä löytyi oikeastaan niin vähän, että se olisi jäänyt huomaamatta, ellen masentuneen näköisenä olisi kulkenut koko ajan katse maata kohden. Kuvakulmasta ehkä voi jo arvata, että housujen polvet saivat tutustua syksyn märkyyteen mutta missäpä sitä ei konttaisi kun yrittää vangita kameralla kauniita luonnon yksityiskohtia. Tämä on värisävyjen vuoksi lempikuvani tältä kuvausreissulta. 

Alla olevista kuvista vasemmanpuoleisessa olevat sojottimet tuovat väkisinkin mieleeni leopardigekon sojottavat varpaat tai sitten jollain tasolla myös hattivatit muumilaakson tarinoista. Mutta ketkä tiirailevat oikeanpuoleisessa kuvassa periskoopeilla maanpäällisiä tapahtumia (ehkä olisi jo aika mennä nukkumaan...)? 

 

Jos olisin löytänyt alla olevassa kuvassa esiintyvän puun meidän omalta maalta, olisin kaatanut sen ja ottanut tämän luonnon oman sydämen somisteeksi mökkiimme. Mutta kuvailin jonkun toisen mailla, joten täytyi tyytyä vain tähän kuvaan. Tätä sydäntä ei nähnyt hiekkatielle, jota pitkin kävelimme takaisin mökille, vaan puussa veti puoleensä jokin muu. Vasta lähelle päästyä huomasin mikä täytyy ehdottomasti kuvata. 

Sitten taas gekkokuulumisia

Näin kikkareet piilon katolla jo kuvauspäivän aamuna (13.11.14) mutta ajattelin putsaavani ne kun tulen kotiin. Kun tulin kotiin, ajattelin, että putsaan kikkareet ihan kohta. Vaan kukas päättikään kiivetä poseeraamaan piilon päälle ennen kuin olin putsaamisen toteuttanut eli nyt sitten poseerauskuvissa esiintyvät kikkareetkin. 

Kikkareista päästäänkin siihen, että ruoka maistuu edelleen erittäin hyvin ja nahka on toisen kerran onnistuneesti vaihdettu (ja ne kikkareetkin ovat näyttäneet mielestäni juuri siltä kuin pitääkin). Minä olen kehittynyt toimimaan ruokasirkkojen kanssa nopeammin kuin ihan alkuunsa. Ja minusta tuntuu, että kasvuakin on tapahtunut eli täytyisi ottaa kyllä lähiaikoina punnitusoperaatio.  

Meidän kekkoloinen on kyllä ihan uskomattoman reipas ja rohkea. Edelleen kylläkään meillä ei juuri käsituttavuutta ole tehty, koska etenen ehkä liiankin varovaisesti; en halua aiheuttaa stressiä liian tunkeutuvilla kätösillä. Koska pikkuinen on niin paljon esillä, olen saanut hyvin tuijoteltua, ettei esimerkiksi nahanvaihdoissa ole jäänyt vanhaa nahkaa mihinkään. 

Nämä kurkistelukuvat ovat ihan parhaita mutta vielä ihanempaa olisi saada ikuistettua kameralle jokin niistä hetkistä kun pikkuinen tulee ihan etulasin viereen, nostaa etujalkojen kanssa yläkropan niin korkealle kuin pystyy ja kaula pitkällä tillittelee minua (ja minä olen tietysti siinä lasin takana tillittelemässä takaisin). Edelleenkään en ole raaskinut lähteä kameraa hakemaan, jotta saisin kurkistelijan siinä tilanteessa ikuistettua. 

Otin ylläolevien kuvien kuvaamisen jälkeen kokeilumielessä pakasterasiapiilot pois ja katson onko kekkoloinen edelleen tyytyväinen lempipaikkoihinsa; ja kelpaako wetboxiksi eläinkaupasta hankittu kivijäljitelmä. Alla olevissa kuvissa matkustetaan takaisin lempipaikkaan numero yksi ja jos sen käyttö vähenee, laitan joko rasiapiilot takaisin tai laitan rasiapiilojen entiselle paikalle jonkin hieman korkeamman kiven tuomaan suojaa suunnilleen saman verran kuin rasiat toivat. Minusta on ollut ihanaa, että pieni viihtyy näkyvällä paikalla nukkumassa päiväsaikaankin, joten en haluaisi sen muuttuvan. 

Säihkysääri! 

Ai mikä talvea kohti rauhoittuminen?

Monien konnat uinuvat jo talvihorroksessa mutta meillä mennään kuin viimeistä päivää; Oona varsinkin. Rapina alkaa parhaimmillaan jo aamusta kun terraariossa ei ole vielä edes valoja mutta muualta asunnosta sitä heijastuu hieman kun vuoronperään olemme mieheni kanssa valmistautumassa töihin. 

Iitalla ei ole niinkään rymykausi meneillään mutta hereillä ollaan ja pääsääntöisesti ihan koko päivä. Ruokakupilla käydään vähän väliä katsomassa, olisiko jotakin muutakin tarjolla kuin kuivaa moskaa. Mutta jos sieltä ei muuta löydy, niin kyllä maistuu kuivakin sapuska. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että nykyisin menee hienosti jo ihan pelkkä turvotettu PAT-pellettikin (kuivattuja ruohokasveja ilman mitään lisäaineita); se pitää vatsan hyvässä kunnossa. Ruokailun jälkeen palaillaan aina sulattelemaan "auringon alle". 

En yhtään muista olenko jo aikaisemmin kirjoittanut, että Oonan yksi lempinimi on puskapösilö puskassa kahisemisen vuoksi; ja siellä mennään vauhdilla. Kameran kun tarkensin, oli ahteri jo paljon kauempana kuin tarkennuspiste. Kuvassa näkyvä tekoköynnös oli itseasiassa ihan alunperin aseteltuna hienosti osittain viereisen kaarnatunnelin päälle, josta se laskeutui luomaan mukavaa kasvipöheikköä. Mutta Oona on sisustanut uudelleen ja koko pusikko on ollut pitkään jo kaarnatunnelin vierellä. En ole sitä viitsinyt siitä "sisustaa uudelleen", koska yksi Oonan lempipaikoista yöllä on tuolla köynnösten seassa ja se toimii myös erittäin hyvänä pehmusteena kun syöksyy alas kaarnatunnelin päältä.  

Puskaa löytyy muualtakin mutta tätä Oona ei ole saanut vielä revittyä alas. Mutta mikäs sen mukavempaa kun syöksyä pusikon läpi kohti uusia seikkailuita; monta kertaa päivässä. 

Yksi erittäin suloinen yksityiskohta maakilpikonnissa on ollut aina kantapää. Silloin kun Oona oli ihan pieni ja varsinkin takajalat sellaiset "tulitikut", oli tuo kantapää jotain ihan älyttömän suloista. Mutta edelleen jaksan kantapäätä ihastella. 

(Hups... tarkennus pielessä ja tässä en voi syyttää vauhtia...)

Rymy-Eetun pää viuhtoo puolelta toiselle kun pikku-ukko vipeltää menemään ja miettii mikä olisi paras reitti milloinkin. Välillä maltetaan vähäsen käydä syöpöttelemässäkin mutta pääsääntöisesti ruoka-astia toimii oikein hyvänä juoksualustana.

Uusi objektiivi ja muutama pikainen kokeilukuva

Sain hakea tänään uuden objektiivini: Sigma EOS 18-35mm f/1.8 A DC HSM. Objektiivi oli niin hyvässä tarjouksessa (599,00), että en voinut ohittaa tilaisuutta, vaikka alunperin olin hahmotellut objektiivin uusimista aikaisintaan ensi vuonna. Ihan ensikokemuksena sanottakoon, että objektiivi on painava mutta saan vähäisemmässä valossa helpommin kuvattua. Nyt ei muuta kuin kovaa harjoittelua, jotta uudesta lelusta saisi kaiken ilon irti. 

Lasin läpi kuvattuna

Melko hämärässä kohtaa terraariota kuvattu.

Tämäkin lasin läpi

Ja myös tämä lasin läpi.