keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Vanhassa vara parempi

Liskolandiassa on maisemat ihan pikkuisen muuttuneet, minkä vuoksi Lilianin lempiluolan edustalla on kivet nyt eritavoin. Ja sehän on kelvannut Lilianille enemmän kuin hyvin. Mamma on passannut sirkkakupinkin monta kertaa suoraan naaman eteen ja pikkuinen on saanut syödä kädessä pidettävästä kupista näiden kivien päältä. Lilian on nyt usein ollut tillittelemässä kivien luona ja itse olen ajatellut, että on tullut odottelemaan ruokaa.


"Ärsyttää kun laitetaan kirkas valo porottamaan vain kuvaamisen takia..."

Syömisen jälkeen (tai välillä muuten vain) kivien välistä pilkottaa söpön naaman sijaan söpö häntä. Kyllä huomaa, että vankeudessa syntynyt gekko ei osaa varsinaisesti pelätä joutuvansa saaliiksi, vaikka luontaista arkuutta/varovaisuutta toki löytyykin; luonnossa joku olisi tuosta hännästä jo napannut kiinni saaliin toivossa. 



Pienen muutoksen syynä on se, että Lilian on saanut uuden wetboxin eli piilon, jota pidetään kosteana helpottamaan nahanluontia. Olin hankkinut wetboxin jo viime vuoden puolella mutta Lilianille sen laitoin vasta 4.1.15. Boxi on ensisijaisesti tarkoitettu käärmeille mutta moni on todennut sen sopivan gekoillekin hyvin, joten halusin Lilianillekin sellaisen. Ja jotta uuteen piiloon olisi helpompi tutustua, päätin sijoittaa sen vanhan paikalle. 


Jos olisin gekko, tuollainen kolo olisi erittäin houkutteleva ja olisin heti mennyt sinne. Mutta... Lilian ei tuntunut olevan yhtään kiinnostunut uudesta kolosesta. Olen tainnut pari kertaa nähdä Lilianin siellä käyvän mutta en kertaakaan siellä kauhean pitkään viihtyvän. Jonkun yön aikana tosin uudessa piilossa on tainnut olla liskodisko, koska turvetta oli kaivettu niin kovasti, että osa oli pöllynnyt sieltä poiskin. 



Suurin ero vanhaan wetboxiin on siinä, että uudessa sisäänkulkuaukko on päällä kun vanhassa se on sivussa. Vanhaan wetboxiin ei tuntunut mielekkäältä laittaa turvetta sisälle, koska sitä ei olisi mahtunut sinne juuri ollenkaan. Mutta tällaiseen päältä kuljettavaan mahtuu turvetta paljon enemmän. 


Vanhan wetboxin siirsin eri puolelle terraariota eli ns. kylmälle puolelle. Todellisuudessahan tämä kylmä puoli on huoneenlämpöinen mutta gekkomaailmassa se on "kylmä". Lämpimällä puolella eli terraarion oikeassa reunassa lämpötilat vaihtelevat 32-38 asteen välillä kohdasta riippuen. Lilianilla on varaa valita minkälaisessa lämpötilassa haluaa sapuskaa sulatella. 

Vanha boxi näkyy vasemmalla vesikupin takana korkean puskan alla. 

No, Lilianin mielestä vanhassa vara parempi eli koska vanha wetbox siirtyi kylmälle puolelle terraariota, siirtyi Liliankin viettämään aikaansa vain sinne. Minusta tuntuu, että Lilian alkoi "viettämään talvea lämpötilojen laskettua" eikä näin ollen juurikaan syönyt tai liikkunut. N. viikon kuluttua päädyinkin siirtämään vanhan wetboxin takaisin lämpöiselle puolelle, koska sinne sen juuri ja juuri sain mahdutettua. Siirtämistä varten jouduin häätämään Lilianin pois piilosta ja sieltä löytyi kovin uninen gekko. 

"Kuka kehtaa häiritä..."


Lilian on tähän mennessä tottunut siihen, että sirkkakuppi on ilmestynyt piilon lähettyville, jos nostan kannen pois piilosta. Tällä kertaa piilon vieressä olikin vain kuppi vettä ja sehän se vasta oli pettymys. 

Ei kelvannut

Jalan siellä voi juuri ja juuri pestä


Vesi ja kalkkikuppi saivat luovuttaa paikkansa vanhalle wetboxille ja nyt se köllöttää terraarion oikealla puolella etureunassa. Ja sieltä Lilian löytyy aina edelleenkin eli uusi wetbox saa odotella yksinään ja tyhjänä. Ehkä se joskus kelpaa, ehkä ei. Vanhassa wetboxissa sisällä on kostutetut keittiöpaperit ja uudessa tosiaan turvetta. Jos lämpötiloissa on vara valita niin valintamahdollisuus on wetboxien sisustoissakin. 


Tärkeä yksityiskohta: Pidän terraarion päällä pientä kannua, johon haen wetboxien kostutuspäivinä vettä ja lorottelen boxeihin. Söpölle lemmikille sievä pieni kannu. 

maanantai 19. tammikuuta 2015

Eläintarhan elämää osa 3

Vihdoin kaikki Korkeasaarikäynnin kuvat on läpikäytynä ja tässä tulee viimeiset otokset. Hoh, kuulostipas ihan kuin olisin tehnyt oikein urotyön. :D No mutta, aikaisemmat kuvapläjäykset löytyvät: osa 1 ja osa 2


Tui tui! Olisin niin mielelläni antanut tälle herttaiselle tuijottelijalle jotakin syötävää. Mikä siinä onkin, että yksi kivoimmista tekemisistä eläinten kanssa on kädestä syöttäminen. Oonaa ja Iitaa syöttelen usein mutta jostain kumman syystä Lilianille ei tule ötököitä syötettyä kädestä. :) Välillä vien kyllä sirkkakupin Lilianin eteen niin, että Lilian syö kädessäni olevasta kupista ja se on kyllä myös jotakin ihan mielettömän suloista ja kivaa (välillä... kröhöm... nyt taisi hupsahtaa jo kolmas ilta peräkkäin kun tarjoilin sirkat suoraan nenun eteen). 

"Kissalan" puolella pääsääntöisesti joutui ihastelemaan tarhojen kasvistoa, koska asukkaat olivat jossakin piilottelemassa. Olihan se kiva katsella mm. ratamoa, voikukanlehtiä, yms. harvoin nähtäviä kasveja. ;)


Sekä ylä- että alapuolella vietetään aikaa ihan samoin kuin minä viikonloppuisin. Ja nyt kyllä tulee ihan kesän kaipuu kun katselee näitä aurinkoisia kuvia. Kauheasta helteestä en välitä mutta sellainen maksimissaan 20 asteen varjolämpötila on hyvä. 



Loppuun jäivät nämä kaikista suloisimmat ja onnistuneimmat kuvat, joissa esiintyvät kääpiömangustit. Kaikkien muiden lasten lisäksi olimme siskoni kanssa into piukeana näiden söpöläisten luona aika pitkään kameroiden kanssa heilumassa. 

"Katse kohti kameraa"

"Nyt katso hieman sivulle"

"Ja sitten katse kaukaisuuteen"


"Auttakaa, minua häiritään koko ajan!"

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Eläintarhan elämää osa 2

Jatkoa syyskuisen Korkeasaarikäynnin kuviin, joista ensimmäiset julkaisin joulukuussa. Jonkin verran jäi kansioon näidenkin jälkeen kuvia, joista täytyy vielä valita omaan makuun onnistuneimmat ja katsoa sävyt kohdilleen. 



Kaunis kurkkija

Ja tällainenkö on sitten mukava asento lepäillä. 





Pannukakkukilpikonnat näyttävät omaan silmään epämuodostuneilta. Ns. normaalin muotoisilla kilpikonnilla liian matalaksi jäänyt kilpi aiheuttaa helposti ongelmia esimerkiksi munintaan, joten miten ihmeessä näillä se onnistuu. Ehkä munien koko on sitten paljon pienempi. 




Tämä näytti niin peloissaan olevalta reppanalta, että sääliksi kävi. :(

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Lilianin punnituspäivä

Meidän neiti pääsi tänään punnittavaksi vihdoin ja viimein. Muuttopäivänä kasvattaja punnitsi Lilianin ennen lähtöä ja nyt vasta punnitsin ensimmäisen kerran täällä meillä. Lilian sai möllötellä pienessä smart-boxissa punnituksen ajan ja otin laatikkoineen päivineen painon useamman kerran. Sen jälkeen punnitsin useamman kerran tyhjän boxin ja erotukseksi sain 57 grammaa eli hyvin on painoa kertynyt. Muuttopäivänähän paino oli 33 grammaa. 

Painopäivitykseen mukaan muutama aikaisemmin otettu kuva. Tällä hetkellä kuvissa näkyvä nurkkaus ei enää näytä tuolta, koska laitoin tänään Lilianille uuden wetboxin, joten jouduin hieman järjestelmään terraariota uudelleen. Siitä kuvia myöhemmin. 

Katsokaa kuinka pienet hennot kynnet varpaissa pilkistää. Tuntuvat kyllä iholla kun Lilian kiipeää käsivartta pitkin. 

Tiukka katse haasteellisesti saalistettavia sirkkoja päin
 
Taipuisipa omakin ranka näin hyvin

torstai 1. tammikuuta 2015

En malta... kertaa kaksi!

Molemmat malttamattomuudet liittyvät samaan "aiheeseen" eli meidän kekkoloiseen. Ensimmäinen malttamattomuus: joululahjaksi saatu piirros. Jouluaaton lahjojen jakaminen taisi mennä niin, että sain käteeni lahjan, josta tunsin, että ihan kuin siellä olisi kehykset sisällä. Seuraavaksi katsoin, että ihan kuin nimeni olisi kirjoitettu siskoni käsialalla. Voi luoja miten se lahja poltteli avaamaan... Mutta eihän lahjoja saa ryhtyä avaamaan ennen kuin kaikki lahjat on avattu. Ai ei vai? 

Vanhemmat näyttävät lapsilleen mallia ja lapsihan tässä ollaan iästä riippumatta. Isäni alkoi avaamaan lahjoja jo paljon ennen kuin kaikki lahjat oli jaettu, joten yhtäkkiä huomasin itsekin olevani avaamassa lahjaa, jonka läpi käteeni tuntui kehykset. En jaksanut odottaa lahjojen jakamista loppuun vaan hupsista heijaa, lahja oli avattu. Ja JIPPIII! Kehyksistä minulle poseerasi meidän kaunis kekkoloisemme:


Täytyy myöntää, että jos lahjassa olisi ollut jotakin muuta kuin siskoni piirtämä ihana kuva, olisin ollut aika pettynyt. Kaikki paketin merkit viittasivat siihen, että jotakin ihanaa taidetta on tulossa ja sitä odotusta ei kyllä enää mikään ostokuva olisi täyttänyt. Mallina siskoni oli käyttänyt kuvaa, jonka olen räpsäissyt kekkoloisesta heti sen jälkeen kun olen nostanut wetboxin kannen pois. Tämä "poseeraus" on mielestäni ihan mielettömän kaunis mutta eihän se wetboxin alaosa ollut mitenkään päin kaunis ympäristö poseerata. Ei olisi sisko voinut mallikuvaksi parempaa kuvaa valita ja tämä piirros on ihan täydellinen värimaailmoineen kaikkineen. Onni on "omistaa" taiteellinen sisko. :) Sain tulostetun ja kehystetyn kuvan lisäksi myös digitaalisen version kuvasta, josta näkee vielä paremmin kuinka ihanan lahjan sain (hmmm... taitaa työkoneen taustakuva vaihtua). Tosin, vielä ihanemman lahjasta teki juurikin se, että sain sen tulostettuna ja kehystettynä. Minun ei tarvitse muuta tehdä kuin asettaa taulu oikealle sijainnilleen ja ihastella. 


Miksi tämä on malttamattomuus, vaikka joulusta on jo vaikka kuinka monta päivää aikaa? No siksi, että alunperin ajattelin ottavani kuvan kehyksissä olevasta kuvasta siltä sijainnilta, jossa kuva tulee meillä kotona olemaan. Mutta en maltakaan vaan otin kuvan mökin sohvalla, koska halusin saada sen tänne julkaistua. Kotona sijoitan kuvan kekkoloisen terraarion päälle, koska siinä se on sellaisella sijainnilla, ettei meille voi tulla näkemättä sitä kuvaa. 

Entäpä se toinen malttamattomuus? Kekkoloinen on kulkenut erinäisillä lempinimillä tähän päivään asti mutta vihdoin olen päätynyt oikeaan nimeenkin. Olen googlannut ja googlannut ja välillä vastaan on tullut ihan ok nimiä mutta ei sitä, joka on tuntunut juuri oikealta. Lähes pakkomielteisesti yritin etsiskellä jotakin tulen, auringon, yms. jumalattariin liittyviä nimiä (oranssin ja keltaisen värityksen vuoksi) mutta ei, mikään ei tuntunut meidän gekon nimeltä. 

Olin jo kauan aikaa sitten etsinyt myös liljoihin liittyviä latinankielisiä nimiä, koska liljat kuuluvat mielestäni kauneimpien kukkien joukkoon; ihan kuten kekkoloisenikin on yksi kauneimmista gekoista (okei, tietysti se kaunein). Liljojen nimiä päädyin etsimään lisäksi siksi, että liljoja on todella monen värisiä, aivan kuten gekkojakin. Ja lapsuudesta minulle oli tuttu ja tietyllä tavalla tärkeäkin keisarinkruunu eli ruskolilja, joka on väriltään oranssi. Mutta silloinkaan ei latinankielisistä nimistä tuntunut löytyvän sellaista, josta olisin saanut muokattua mieleiseni. 

Muutama päivä sitten törmäsin netissä nimeen, joka tuntui heti sellaiselta, että jätin sen itselleni muhimaan päähän. Lopullisesti nimivalintaan vaikutti siskoni piirtämän taulun katselu: taulussa kekkoloinen poseeraa kauniina ja hentona; olevinaan vaatimaton mutta silti niin upean kaunis. Aivan kuin liljan kukka korkean varren varassa. Aivan kuin Lilian. :)

Hyvää Uutta Vuotta 2015 toivottavat lisäkseni Oona, Iita ja Lilian!