maanantai 29. joulukuuta 2014

Pakkanen piipahtaa blogissa

Viime yönä taivas oli täynnä tähtiä eli pilvet olivat poissa. Sen huomasi vielä tänäänkin, sillä pakkanen oli kirpakka ja aurinko paisteli erittäin kirkkaasti. Runsas auringonloiste ja valkoinen lumi eivät ole ihan paras yhdistelmä valokuvaamisessa, joten odottelin siihen asti kunnes aurinko lähti laskemaan ennen kuin lähdin kameran kanssa hetkeksi ulos. 

Lehdettömistä puista tulee kauniita silloin kun valkoinen kuura peittää kaikki oksat. Alla kuura-asussaan poseeraa meidän viime kesänä istutettu omenapuu, joka toivottavasti keväällä lähtee puskemaan lehtiä ja ehkäpä pari omenaakin (jotka päätyisivät varmasti peurojen suihin). 


Mutta ei kuurassa olevat oksat olleet se ensisijainen syy miksi intouduin menemään pakkaseen kameran kanssa. Pakkanen oli piirtänyt upeita kuurankukkasia liiterin ikkunaan, joten niiden kimppuun täytyi kameran kanssa ehdottomasti päästä. En muista milloin olisin viimeksi kuvannut kuurankukkia, joten nyt kuvia tuli otettua paljon, jotta sieltä löytyisi varmasti muutamia itseä miellyttäviä seasta; ja löytyihän niitä. Kuurankukkapyramidi: 



  

Kirpeä pakkanen muotoili myös lumihiutaleisiin parastaan ja yritin kuvata hiutaleiden upeita kuvioita. Niin pienien yksityiskohtien kuvaamisessa voisi olla jalusta tarpeen taikka makrokuvaukseen tarkoitettu objektiivi. Ehkä taitaa se makro-objektiivi olla joskus vielä hankintalistalla, koska näissä viimeisissä kuvissa en etäisyydessä ja tarkkuudessa pääse siihen mihin haluaisin. :) 




tiistai 16. joulukuuta 2014

Lepäilyä ja uteliaisuutta

Pienen gekon elämä on kyllä todella raskasta, sillä lepoasentoja on hirmuisen monta erilaista ja niistä pitäisi pystyä valitsemaan se kulloinkin mieluisin. Onneksi asentoa voi vaihdella aina kun entiseen kyllästyy. Levätä täytyykin ehtiä runsaasti, jotta jaksaa saalistaa ja sulatella sapuskaa. Sitten alkaakin jo uusi lepääminen. :)






Jos luolasta näkyy pelkkä häntä, on kekkoloinen yleensä ahtautunut luolan "alatason" ja terraarion seinän väliin. Pienet koloset ovat ihania ja viihtyisiä. Tällöin pientä voi käydä kurkkimassa terraarion toisesta päädystä. Minun oli tarkoitus peittää molemmat päädyt terraariosta samalla taustapaperilla kuin terraarion takaseinässäkin on mutta en ole ainakaan vielä sitä tehnyt. Kekkolo tuntuu kurkkivan niin uteliaasti niistä laseista läpi, että olen antanut toistaiseksi näköyhteyden olla. Vaan kuka oikeastaan katselee ja ketä:



Ei yhtään uteliaisuutta havaittavissa, eihän?


Viimeisessä kuvassa oltiin kurkkimassa toisen päätylasin luona (tai ennen tätä kuvaa kurkittiin). Kiusankappale laittoi valon päälle ja ilmestyi kameran kanssa, joten vastakiusa oli lähteä äkkiä takaisin luolaan mutta onneksi kauniilta näytetään ihan jokaisesta kuvakulmasta.  

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Saalistuskivi

Toisinaan nälkä yltyy niin suureksi ennen kuin sirkat ilmestyvät kippoon, että kekkoloinen tulee kipon vieressä olevalle kivelle odottelemaan sapuskaa. 

Vink vink! Nälkä on!

Eikö nälkäistä tuijotusta huomata...

Ehkä se sapuska kohta tulee...

Kas näin olkaapa hyvä!

Viimeiseksi ihan pikkuisen kauempaa otettu kuva kivellä vaanivasta saalistajasta. Oikeassa alakulmassa näkyy ruokakupin reuna ja jos saalistuspuuhiin lähdetään tällaisen odottelun jälkeen, hyökätään sirkkojen kimppuun usein tuolta kiven päältä. Kiven laitoin samaan paikkaan kuin missä muuton jälkeen oli kasvattajalta saadut tutut rasiapiilot. Rasiapiilothan otin pois marraskuun puolessa välissä ja jo muutaman päivän päästä totesin, että takana oleva tila jäi kekkolon mielestä liian avonaiseksi. Tämä kivi on tuonut hieman enemmän luolamaista tunnetta, joten "luolassa" on viihdytty taas paremmin. Ihan yhtä paljon siellä ei olla kuitenkaan enää nukuttu päiväsaikaan kuin alkuvaiheessa.  


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kekkomus kaakkimuksen kuulumiset

Kamerahäirikkö on iskenyt pariinkin otteeseen pikku kekkomus kaakkimuksen kimppuun ja johan oli aika kuvata vähän videotakin. Näitä kuvaussessioita kekkonen ei varmastikaan kauheasti arvosta, koska joudun laittamaan valot terraarioon takaisin ja siksi vältänkin jatkuvaa kuvaamista (vaikka mieli tekisikin). Videopätkä paljastaa, että itselläni on hieman hataroivaa tuo manuaalitarkennus ja välillä mennäänkin sumealla kuvalla mutta haitanneeko tuo kauheasti (kannattaa vaihtaa videon laatu korkeimpaan mahdolliseen siis, jotta ei pahene sumeus). 

(videon taustalla kuului telkkarin äänet, joten valikoin videoon musiikin)

Jos kekkosesta kehkeytyisikin oikea filmitähti, otettiin jo ensimmäinen poseerauskuva nimikirjoitusten kirjoittamista varten. Ja hyvä poseerausasento löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä. Tai sitten kekkolo katselee tässä ihmeissään, että kuka kehtasi nostaa hänen wetboxistaan kannen pois. Video on otettu tämän kuvan jälkeen ja videolla onkin ihmettelyä, että johan piilo muuttui avoimeksi.  


Viimeksi gekkokuulumisia laittaessani kirjoitin, että käsituttavuutta ei ole meillä juurikaan tehty ja en näin ollen ole kauhean nopealla tahdilla myöskään odottanut sitä, että gekko esimerkiksi kävelisi kädelle. Toivonut toki olen sitä, että joskus tulevaisuudessa kekkoloinen välillä tulee omasta valinnastaan kädelle ja vähäksi aikaa terraarion ulkopuolellekin seikkailemaan. Oletusarvo se ei ole, koska liskot eivät ole sylilemmikkejä vaan suurin nautinto on katsella pienen elämää; kuitenkin, kuten aiemmin taisin jo mainita, käsittelyyn tottuminen helpottaa hoitotoimenpiteitä. 

Mutta voi mahoton, tiistaina 18.11.14 laitoin hetkeksi käteni terraarioon kekkoloisen lähelle ja hetkisen kuluttua kättä haisteltiin innokkaasti. Aikaisemmin käden vieressä on hetki oltu mietteliään oloisena ja sitten rauhallisesti tallusteltu kauemmaksi katselemaan. Käden haistelu oli suuri hyppäys eteenpäin luottamuksen/tottumuksen rakentumisessa (ja pelkästään minun kättä ei haisteltu vaan myös mieheni kättä). 

Edelleenkin halusin jatkaa samalla linjalla eli ei jatkuvaa käden tuputusta mutta olinkin malttamaton ja jo torstaina 20.11.14 olin tunkeamassa kättäni "haisteltavaksi" uudelleen. Ajattelin, että josko pikkuinen innostuisi jälleen haistelemaan kättä. Mutta... vielä isompi voi mahoton, parin haistamisen jälkeen kekkoloinen päättikin yhtäkkiä kävellä kämmenelle, mietti hetken ja lähti kiipeämään käsivarttani pitkin ylös.

Itselleni iski siinä vaiheessa kauhea jännitys, koska en ole aikaisemmin käsitellyt liskoja ja nämä voivat olla aika vauhdikkaitakin vipeltäjiä. Pelkäsin sitä, että kekkoloinen pelästyy ja jonkun äkkiliikkeen johdosta putoaa. Mutta hienosti seikkailu meni ja pikkuinen pääsi turvallisesti takaisin terraarion puolelle. Samaisena päivänä seikkailtiin vielä uudemmankin kerran suuressa maailmassa minun päälläni ja tällä kertaa olin itsekin jo hieman varmempi.

Kuvia seikkailuista ei ole, koska käytin täyden keskittymiseni siihen, että seikkailut sujuvat turvallisesti. Tuon yllätyspäivän jälkeen seikailuilla on käyty ehkä noin kolme tai neljä kertaa ja kiinnostus kerrotaan aika selkeästi: joko kekkolo kääntää pään pois ja katsoo muualle kun vien käden vierelle tai sitten hetken katselun jälkeen on lähtenyt kiipeämään kädelle. Innostuksesta huolimatta olen malttanut mieleni ja "tuputtanut kättä" vain silloin tällöin.

Ruoka maistuu edelleen erittäin hyvin, tai oikeastaan sirkat; jauhomadot eivät kiinnosta laisinkaan. Vieläkään en muuten ole punnitusta tehnyt mutta kuten alla olevasta kuvasta näkee, vatsa on pullistunut. Kävellessään kekkolo näyttää hyvinkin sutjakkaalta mutta näin kivellä rennosti löhötessä vatsa leviää mukavasti. 


Viime kuviin verrattuna hännässä rusehtavan harmahtavat läikät ovat lisääntyneet ja pään päällä olevien laikkujen oranssisuus on "laimentunut". Selässä olevat oranssit läikät sen sijaan mielestäni ovat tulleet hieman enemmän erottuvammaksi. Lisää kuvia kuvauskerroilta luvassa kunhan saan kuvista valittua omat suosikit. 

maanantai 8. joulukuuta 2014

Munaus

Nimittäin Iita päätti pyöräyttää viisi komeaa munaa eli nyt on turhankin voimakkaasti kevättä rinnassa. Horroksen aloittamista olin haaveillut tammikuulle mutta katsotaan muniiko Iita edelleen jonkin ajan päästä lisää vai saisinko molemmat toohottajat rauhoittumaan niin, että tammikuussa voitaisiin horros aloittaa. Iita sai aloittaa uuden ns. tankkauskauden siinä vaiheessa kun ryhtyi kaivelemaan maata terraariossaan. 


Tiesin, että Iita tekee isoja munia ja Iitan poikasetkin ovat olleet jo kuoriutuessaan keskimääräistä kookkaampia mutta kyllä näiden koko silti yllätti (Iitan munistahan on aikaisemmassa kodissa kuoriutunut terhakoita poikasia). Punnitsin munat ja painot olivat 32-34 grammaa per muna.


Täytyi yksi kuva ottaa myös niin, että asetin yhden munan munamaakarin vierelle, jotta munan kokoa suhteessa Iitan kokoon pystyy paremmin hahmottamaan. 


Oma munaukseni on se, että minulla ei ole hautomoa valmiina. Olisin halunnut kokeilla hautoa munat. Jos olisin onnistunut, eiköhän sitä jotenkin aina olisi saanut tilan järjestettyä vielä yhdelle terraariolle, koska poikasille terraarion ei tarvitse ihan sitä kahta neliötä heti olla. Haaveeni olisi nimittäin joskus saada omien konnien poikanen, jonka pitäisin ihan itselläni. Jos useampi muna onnistuisi, täytyisi varmaan alkaa etsimään isompaa asuntoa. :) No, nyt menevät Iitan vaivalla pukertamat munat hukkaan. :( Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että muninta sujui hienosta ja munissa on oikein hyvä kuori (erillisessä kupissa tarjolla olevaa kalkkia Iita veti munia muodostaessaan kuin "Simo hilloa"). 

maanantai 1. joulukuuta 2014

Eläintarhan elämää osa 1

Kävimme siskon kanssa Korkeasaaressa 13.9.2014 kera kameroiden mutta kuvat ovat jääneet lojumaan tietokoneen syövereihin. Jotta eläintarhaolosuhteissa saisi oikeasti hyviä kuvia, täytyisi kuvauskaluston olla tasokkaampi mutta ihan mukavia muistokuvia sitä sai nytkin matkaansa. Nämä kuvat on otettu vielä vanhalla objektiivillani, joten en tiedä olisiko uusi objektiivi tuonut jotain lisää mutta näillä mennään.   




Näiden "nallekuvien" määrästä voinee ehkä päätellä, että minusta karhut ovat ihania köntyksiä. Vaikka monien aitausten luona näkyi eläinten sijaan vain jälkiä tai kikkareita, karhut yllättivät iloisesti ja varsinkin yksi tallusteli pitkin poikin, joten aitauksen luona tuli kuvaamisen lisäksi tuijoteltua aika pitkään. 


Masentunut nalle?


Pesukarhujen luokse saavuimme ihan viimeisenä, jolloin ilma alkoi hieman jo hämärtymään. Kuvia otin paljon mutta suurin osa oli hieman tärähtäneitä, koska pesukarhut olivat melko vilkkaalla päällä. Pari kohtuullista kuitenkin. :)