Hyvää Uutta Vuotta 2016

Kuva on vuodelta 2012; raketti on kuin kyljellään oleva sydän

Uusi vuosi tuo meille mukanaan tosiaan uuden asukin ja tällä kertaa nimi on jo valmiina neitokaiselle. Lilianhan oli aika pitkään ihan vain kekkonen, koska ei meinannut millään löytyä sopivaa nimeä. Minun piti paljastaa uuden gekon nimi vasta kun asukas on saapunut mutta nyt se nimi hupsahtaa tähän: uudesta gekosta tulee Selene eli kuun jumalatar. Tuleva gekkomme on valkoinen punasilmäinen kaunotar, värimuodoltaan Super Raptor. Mielestäni nimet Lilian ja Selene sopivat hyvin toisiinsa. 

Terraario eli tulevan gekon valtakunta valmistui odotettua nopeammin eli se saapui eilen ja nyt pitäisi kovaa vauhtia hankkia kaunis sisustus, jotta saan kodin muuttovalmiiksi. Uusi terraario asukkaineen tulee kilpikonnien kanssa samaan huoneeseen. Punakorvakilpikonniemme menettämisen jälkeen on heidän altaansa paikka ollut täysin tyhjänä ja nyt osa tyhjästä tilasta otetaan hyötykäyttöön. Eikä tarvitse uuden asukin asua täysin yksin, koska on naapureita vierellä. Oonaa uusi gekko tosin ei pysty näkemään mutta Iitan terraarioon on näköyhteys; Iita kun eniten kuljeskelee lämmittelypaikan ja ruokakupin välimaastossa niin on paljon näkösälläkin. Ja todellisuudessahan uudelle gekolle naapureilla ei ole mitään merkitystä mutta kunhan inhimillistän. Ja mistä sitä tietää, vaikka tykkäisikin seurailla mitä naapuritönössä tapahtuu. Kyllä Liliankin välillä tuntuu pidemmän aikaa katselevan telkkarin liikkuvaa kuvaa. :) 

Terraarion pohjapinta-ala on 85cm x 50cm, korkeus 40cm

Kaikille tasapuolisesti hyvää Uutta Vuotta 2016! 

Hymyilevä torakka-ahmatti

Kuvaan julkaistavia kuvia mieluiten järkkärillä mutta minun tulee napsittua kuvia silloin tällöin myös kännykällä. Tällä kertaa haluankin toivottaa kaikille hyvää joulua kera kännykällä räpsäistyn Lilianin hymyilykuvan. Masu täynnä torakkaa on helppo hymyillä (minä itse en kyllä hymyilisi). 

Ja kun nyt kännykuvalinjalle lähdin niin laitanpa samalla kuvauskerralla otetut muutamat muutkin kuvat. Nämä kuvat on otettu aika hämärässä valaistuksessa, koska en viitsinyt kiusata ja laittaa terraarion valoja päälle. 

Hännänpää on vielä kakkapaikkapiilon sisällä mutta utelias nenu jo pitkällä kurottelemassa

 

Pientä perheenlisäystäkin tässä on ensi vuoden alkupuolella tulossa ja olen jo tilannut uuden terraarion sekä käynyt ostamassa terraarion alle tulevan lipaston. Koska meillä on kaksi kilpikonnaa niin täytyyhän gekkojakin olla kaksi eli meille on muuttamassa toinen gekkotytteli heti kun saan kodin valmiiksi. Samaan terraarioon en neitokaisia laita vaan kumpikin asustelee varmuuden vuoksi omissa asumuksissaan. Mutta tästä aiheesta lisää kun asiat etenevät. 

Kaunis häntä lähikuvassa

Hyvää Joulua kaikille!

Lilianin iltaseikkailu (video)

Eilen Lilianin seikkailuhinku oli valtava ja ulos piti päästä useampaan kertaan illan aikana. Kahtena kertana riitti, että pääsi käymään kämmenellä mutta kahtena muuna kertana piti puskea olkapäälle asti. Tähän asti Lilian on aina tyytynyt olemaan hetken olkapäällä katselemassa, minkä jälkeen on palannut käsivartta pitkin omaan terraarioonsa. Vaan nyt ei enää olkapää riittänyt. 

Kynsillä saa paidasta mukavan otteen ja minun selkäni näytti ilmeisesti älyttömän houkuttelevalta kiipeilykohteelta. Niinpä Lilian päättikin jatkaa olkapäältä matkaa selkäpuolelle, jolloin tuli kiire laittaa kännykkä pois kädestä ja kumarsin eteenpäin, jotta Lilian ei vaan pääse tipahtamaan. Siellä sitten myöhään illalla (se siitä "menen ajoissa nukkumaan") kökötin etukumarassa gekko selässä tallustelemassa ja tarjoilin kättä selän taakse, jotta saan Lilianin takaisin terraansa. Melkein jouduin jo huikkaamaan miehelle, että tulehan auttamaan mutta sitten tunsin pienten jalkojen astelevan kämmenelleni, huh!

Videota ei selkäkiipeilyosiosta ole mutta nyt tuli vihdoinkin kuvattua ylipäätään ensimmäinen video siitä kuinka Lilian kipuaa innoissaan olkapäälle suurta maailmaa katselemaan. Normaalisti haluan pitää toisen käden vapaana turvaamaan sitä, ettei Lilian vaan tipahda kesken seikkailuretken. 

Joillakin gekot saattavat käpertyä löhöilemään pidemmäksikin aikaa ihmisen ihon lämpöön mutta meillä asustelee sellainen maailmanmatkaaja, että ei mitään löhöilyitä, jos pääsee maisemia katselemaan. Meidän ihana utelias Lilian. ♥

Loppuun täytyy vielä kirjoittaa, että tällainen "monta kertaa kävelylle saman päivän aikana" ei ole meillä normaalia mutta silloin tällöin tulee näitä päiviä, että Lilianilla on selkeästi hirmuinen hinku päästä käymään terraarion ulkopuolella. 

Tylsät kuppisirkat

Meillä syödään sirkat kupista ja torakat pinseteistä. Ennen kuin meillä alettiin torakoilla herkuttelemaan, kupissa vilisevät sirkat saivat Lilianilla aina metsästysvaiston heräämään (kunhan vain oli ylipäätään nälkä) ja sirkkoja katosi kupista yksitellen tarkkojen/nopeiden hyökkäysten seurauksena. 

Tällä hetkellä useimmiten Lilian tulee sirkkakupille, katselee hyvin rauhallisesti ja ottaa rauhallisesti sieltä sirkkoja suuhunsa. Nykyisin vain harvoin sirkkakupin luona "saalistetaan" entisellä innolla. Syömisen määrään se ei tosin ole vaikuttanut ja täysikokoisia kenttäsirkkoja voi hyvin mennä rauhallisella tahdilla vaikka kuusikin yhdellä syöntikerralla. Olenkohan opettanut pikkuhiljaa Lilianin laiskaksi vai ovatkohan kupissa möllöttävät sirkat muuttuneet liian tylsiksi/helpoiksi. 

Torakka pinsettien päässä räpistelemässä sen sijaan on metsästämisen arvoinen ja siihen hyökätäänkin kiinni hyvin aktiivisesti ja nopeasti. Toki... silloin jos ei ole nälkä, Lilian vain katsoo ja ehkä kerran lipaisee torakkaa, minkä jälkeen pää käännetään sievästi pois. Ruokaa tyrkyttävän tahon täytyy tällöin tajuta, ettei sillä hetkellä ole nälkä ja torakka pitää viedä pois räpistelemästä naaman vierestä. Toisinaan pää kääntyy myös sen seurauksena, että torakka onnistuu potkaisemaan naamaan ja silloin sitä ei enää voi syödä. 

Syömiskuvia ei ole, joten tarinointia koristaa löhöilykuva. Tai ehkä ennemminkin venyttelykuva. Kun laitoin terraarioon valot takaisin ottaakseni muutaman kuvan, Lilian taisi ajatella, että josko hän pääsisi seikkailulle ja lähti lempikiveltään valumaan hiljalleen kohti avonaista terraarion ovea.

Liian kirkas valo ei kuitenkaan ollut kiva ja kiipeilytelineelläkin oli käsissään ruma musta mötikkä, joten Lilian päätti kääntää kuvaajalle ahterinsa. Vaikka mikäs siinä, kyllä tuota ahteria ja häntää ihan mielellään kuvaan. 

Loppuun vielä lyhykäinen video siitä miten Lilian joskus osoittaa haluavansa seikkailulle kun seikkailuhalu on suurimmillaan. Tällä kertaa ei pyynnöstä huolimatta terraarion lasi auennut, joten Lilian siirtyi mököttämään kauemmaksi. 

Pienen gekon pään sisälle on tosin vaikeaa päästä, sillä kun avaan tällaisen räpiköinnin seurauksena terraarion etulasin, saattaa Lilian yhtäkkiä päättää, että hän ei sittenkään ole kiinnostunut retkestä terraarion ulkopuolella. Useimmiten kuitenkin lähtee puskemaan kättä pitkin tai kohti kuin höyryjuna. Terraarion lasin avaamisen jälkeen päätös on aina Lilianin eli en koskaan ota Liliania terraariosta vaan saapi tulla sieltä ihan itse tai sitten olla tulematta. 

Joskus seikkailuksi riittää se, että tulee käymään kämmenellä ja toisinaan pitäisi päästä olkapäälle katselemaan. Kauhean usein en joka tapauksessa Liliania terraarion ulkopuolelle päästä tallustelemaan, koska kaikista turvallisinta on asustelu siellä omassa maailmassa. Eikä Lilian onneksi kauhean usein myöskään lasia vasten ole läpsyttelemässä. 

Lepoa lepoa...

...Nimittäin blogin tähtien henkilökunnalla. Tai ei voi täysin sanoa, että blogimaailmassa olisi pelkkää lepoa tullut vietettyä, sillä aika on edelleen hupsahtanut puutarhan etenemisen tarinoinnissa toisessa blogissani, joten nyt täytyykin tarinoida täällä pitkältä ajalta kerrallaan kuulumisia aiheista, joista on pitänyt kirjoitella säännöllisesti. Ja ensimmäisenä gekkolaan. 

Lilianin ruokahalu oli muutosta lähtien erittäin hyvä. Sapuska maistui ja Lilian kasvoi hyvää vauhtia isoksi tytöksi. Keväällä syöminen kuitenkin loppui kuin seinään ja vaikka olin kevätpaastoista lueskellut, tuli sitä silti oltua hieman huolissaan. Kyse on kuitenkin ihan ensimmäisestä omasta gekosta. 

Pisimmillään Lilian oli täysin syömättä kolmisen viikkoa, minkä jälkeen luulin jo, että ruokahalu palasi. Mutta paastot jatkuivat pätkittäin niin, että viikko tai kaksi meni syömättä, minkä jälkeen maistui ehkä yksi tai kaksi sirkkaa tai torakka. Nyt tämä blogin laiminlyönti kostautuu, sillä enää jälkikäteen en ihan tarkalleen muista kaikkia aikajaksoja ja tämän blogin yksi tarkoitus olisi nimenomaan saada itsellenikin muistikirjaksi näitä tärkeitä tapahtumia. On hyvä tuntea (oppia tuntemaan) oman lemmikin normaalit rytmit, jotta epänormaalin osaa ajoissa tunnistaa. Mutta näillä mennään, koska enää ei ajassa pääse taaksepäin.

Jollen ihan väärin muista, vähäisempi syömistahti jatkui heinäkuulle asti (joskin ei enää ihan viikon paastojen kera) kunnes ruokahalu heinäkuun loppupuolella yhtäkkiä pompsahti ennalleen. Siitä lähtien ruoka onkin maistunut taas lähes päivittäin ja edelleen Lilian saa syödä niin paljon kuin haluaa; liikagrammoja ei nimittäin ole kertynyt vaan ihan sopusuhtaisia ollaan.

Lilianin herkkuja, minun ei

Torakathan olivat alunperin ajatuksena äärimmäisen ällöttäviä mutta halusin jotakin vaihtelua ruokavalioon, joten ei auttanut... Torakoita oli kokeiltava, koska jauhomadot ja jättijauhiksethan eivät kelvanneet. Nyt kun tässä kesästä lähtien torakoiden kanssa olen asustellut, eivät ne niin pahoja olekaan. Oikeastaan aika helppoja ja pinsettien avulla niitä on helppo syöttääkin. Paljain sormin en kyllä todellakaan koske ja toivon, etten koskaan myöskään pudota tällaista lattialle. Olen edellisestä lauseesta huolimatta harkinnut jopa sellaista, että kokeilisin kasvattaa näitä argentiinalaisia eli herppipiireissä dubioita itse.  

Vain kerran Lilian on syönyt kaksi torakkaa eli ihan alkuvaiheessa kun torakoita alettiin maistelemaan. Kaikkina muina kertoina se on yksi torakka koosta riippumatta. Tällä hetkellä en ole enää toista edes tarjonnut. Lilian syö aika isoa torakkaa ja jopa täysikasvuisia naaraitakin on mennä hupsahtanut kitusiin. Maistelut aloitettiin n. parisenttisistä mutta siitä olen pikkuhiljaa suurentanut kokoa ja Lilianillakin rohkeus kasvoi pikku hiljaa niin, että nyt tietää nirhaavansa jo ihan kaikki herkullisesti sätkivät ötökät (paitsi jos ne potkaiseekin naamaan). Kaikista mukavin koko on mielestäni kuitenkin noin 3 senttinen torakka.

Minun täytyisi saada mitattua Lilianin pituus, jotta pystyisin vertailemaan naarasgekkojen keskimääräisiin pituuksiin. Lilian taitaa kuitenkin olla aika pitkä rakenteeltaan, koska painoakin on kohtuullisesti ilman, että näyttää pulskalta. Mutta milläs mittaat kun ei Lilian malta olla paikoillaan, jos kädet heiluu lähettyvillä. Lilian on niin seikkailija. :) 

"Huoh, ei se tajua lopettaa kuvaamista ja laittaa valoja pois, menenpä siis piiloon..."

Onnea 1-vuotiaalle

Tasan vuosi sitten 16.8.2014 kuoriutui tähän maailmaan ihana pieni gekko, joka ei siinä vaiheessa vielä tiennyt minne elämä hänet kuljettaa. 23.10.2014 pikkuinen muutti meille ja pitkällisen pohdinnan jälkeen sai nimekseen Lilian. 

Lilianilla on paino kehittynyt hyvin:

• 23.10.2014: 33 grammaa
• 4.1.2015: 57 grammaa
• 25.7.2015: 73 grammaa

Eli aika iso tyttö taitaa meidän Lilian olla, koska toiset voivat käsittääkseni aikuisiässä olla esimerkiksi vain jonkin verran yli 50 grammasia. Lilian ei ole erityisen pulska vaan juuri sopivasti löytyy pyöreyttä hännästä sekä muualta. Lisääkin voi tarvittaessa vielä jonkin verran tulla ennen kuin täytyisi ryhtyä itse säännöstelemään syömistä. 

Tällaisena rääpäleena kuoriuduin

Siitä lähdin kasvamaan ja kehittymään

 

Kummitusgekoltakin näytän välillä juuri ennen nahanluontia

Pitkään hännässäni oli vain ihan haaleita kuvioita oranssin ja valkoisen lisäksi

Ja päässänikin oli lähinnä oranssia ja valkoista

Kuviointini muuttui pitkään lähes jokaisen nahanluonnin yhteydessä

Ja nyt olen tällainen iso mutta kaunis gekonmöllykkä

Häntäkin on saanut kauniita selkeästi erottuvia pilkkuja

Kameralle poseeraaminen vaan kyllästyttää, koska viihdyn mieluiten ilman valoja

Pimeään pääsee laittamalla silmät kiinni kunnes tuo kameran kanssa heiluja tajuaa laittaa valot uudelleen pois päältä

Tämän julkaisun ns. uusimmat aiemmin julkaisemattomat kuvat eivät ole kauhean uusia, sillä olen kuvannut nämä keväällä. Julkaisu vain on jäänyt vaiheeseen mutta toisaalta olin siitä tyytyväinen. Tässä Lilianin 1-vuotisjulkaisussa oleva ensimmäinen kuva on ehdottomasti minulle mielekkäin tähän astisista valokuvista ja se oli mukavaa julkaista näin syntymäpäivän kunniaksi. Tällä hetkellä Lilian ei nimittäin merkittävästi enää nahanluontien yhteydessä muutu vaikka jotakin pientä varmasti aina värityksessä tapahtuukin. 

Onnea 1-vuotias Lilian!

Kun seikkailemaan olisi päästävä

Lilian on kotosalla tottunut silloin tällöin pääsemään seikkailemaan käsivarrelle ja olkapäälle mutta kuten aikaisemminkin taisin jo kirjoittaa, en jotenkin koe hyväksi ajatukseksi päästää Liliania seikkailuretkelle tästä kesälomakodistaan. 

On helppoa kotona antaa Lilianin kävellä itse terraariosta kuten myös itse kävellä terraarioon takaisin mutta kotona kulku onkin etuosan liukulaseista. Tässä kesälomakodissa ainoa kulku on päältä ja kantta ei voi ihan täysin nostaa pois paikoiltaan, koska johdot kulkevat kannen läpi. Lilianin pitäisi siis kulkea edes takaisin raotetun kannen välistä ja se takaisin kulkeminen huolettaa, koska toinen käteni olisi täysin kantta pitelemässä tippumisen estämisen sijaan. 

No, tästä päätöksestä näköjään seuraa seinille hyppivä Lilian. :D

"Päästä!!"

Miten nuo varpaat voivat taittua tuolla tavalla ihan joka suuntaan

Jatkoa ajatellen minun olisi hyvä harjoitella Lilianin kanssa sitä, että Lilian pysyy rauhallisena nostettaessa silloinkin kun ei itse valitse kädelle tulemista vaan käsi tulee ja ottaa. En ole itseasiassa näin tehnyt kun täällä mökillä ihan muutaman kerran kun olen ajatellut siirtää Lilianin pois takaisin laitettavan wetboxin paikalta (nostan koko boxin pois siksi aikaa kun kostuttelen sisällön). Muutenhan nämä Lilianin käsivarrella olemiset on aina vain silloin kun Lilian itse kiipeää kädelle. No, Lilian oli kyllä todella rauhallinen nämä pienet nostokerrat mutta silti paremmin harjoittelen sitä mieluummin ihan kotona kunnon terraarion kera. 

Siinä vaiheessa kun tiedän, että nostettaessa Lilian pysyy varmasti rauhallisena, uskallan paremmin tällaisissa poikkeusoloissakin antaa Lilianin välillä tulla tepastelemaan käsivarrelle. Jos esimerkiksi terraarioon palatessa Lilian livahtaisikin kannen päälle, tietäisin voivani rauhallisesti vain nostaa Lilianin takaisin omaan kotiinsa. 

Ps. Lilianista nämä kesälomakuvat tulevat pääsääntöisesti olemaan kännykällä otettuja räpsyjä muovin läpi, joten laatukin on sen mukainen. Mutta hauskoja muistoja ne ovat silti. 

Lilianin kesäkoti

Kesäloman alettua viime viikolla muutti myös Lilian mökille. Väliaikaisasumuksena Lilianilla on neljän viikon ajan rei'itetty muovilaatikko, jossa lämmityksenä toimii lämpömatto ihan kuten kotiterraariossakin. Väliaikaisterraarion lisäksi mökin ruokapöydälle mahtuu vain kahvinkeitin mutta syödä voi ihan hyvin sohvallakin. :)  

"Hei sohvalla makaava ihminen! Miksi olen muovilaatikossa täällä pöydällä?"

Tämä on aika toimiva ollut vaikkakin astia on hyvin matala; en lötänyt korkeampaa, jossa olisi ollut tarpeeksi suuri pohjapinta-ala. Lilian tutki heti ensimmäisenä päivänä (iltana) kesäkotinsa kaikki nurkat, joten ei kovinkaan pelottavalta tämä muutos tainnut tuntua. Toki mieluummin Lilian varmasti olisi kesälomankin ajan asustellut ihan omassa kodissaan mutta neljän viikon ajaksi en halua hoitajaa vaan otin mökille mukaan. Enhän minä nyt neljää viikkoa voisi olla näkemättä hymynaamaa. 

Muutoksessa varmasti helpotti se, että kaikki piilot, kivet, puut ja kipot ovat Lilianin omasta kotiterraariosta, joten niissä tuli tutut hajut mukana. Tarkoituksella siirsin ne pesemättömänä, jotta en pese tuttuja hajuja pois. 

Ainoa vähän jännittävä tai pelottava asia täällä tuntuu olevan mökin ulko-oven kolaus kun se laitetaan kiinni. Aika monesti Lilian on vilahtanut oven kolauksen seurauksena piiloon niin, että häntä vain sojottaa piilosta ulkona. Nyt olenkin yrittänyt laitella oven hiljaisemmin kiinni kun tämän huomasin ja joko se on auttanut tai Lilian on muuten vain huomannut, että kyseinen ääni ei tarkoita mitään pahaa.

Eilen asettelin termostaatin anturia (vai mikä onkaan oikea nimi) paremmin, koska se lähti kantta nostaessa pois paikoiltaan (johto tulee kannen läpi kuten väliaikaisterrakuvasta näkyykin). Ennen kuin huomasinkaan, oli Lilian jo puskemassa kuin juna toista kättäni pitkin seikkailulle. Mutta mökillä en jostain syystä halua päästää Liliania seikkailemaan, joten toisella kädellä estin kiipeilyhalut, jonka jälkeen sain syyttäviä katseita osakseni. 

Ruokakin on maistunut, joten kekkolassa on kaikki hyvin kesäloman tuomista muutoksista huolimatta. Aika reipas on minun gekkoni.  

Lisääntyneet seikkailuhalut

Lilian on ollut heti muutosta lähtien mielestäni ihan rohkea pikkuinen gekko, sillä ruoka alkoi maittamaan lähes heti ja näkösälläkin liikuskeltiin lähes päivittäin (tai siis iltaisin/öisin). Aika pitkälti Lilian tuolloin kuitenkin kurkisteli lempiluolastaan tai löhöili terran takaosissa. Nykyisin Lilian ilmestyy melkein heti valojen sammumisen jälkeen piilosta vipeltelemään pitkin poikin terraariota tai sitten löhöilemään/nukkumaan terran etuosassa sijaitseville kiville; välillä toki poseerataan terran takaosassa olevan "korkean" tason päällä. Minähän olen tästä enemmän kuin mielissäni, koska olen saanut ihailla entistä enemmän näkösällä poseeraavaa kaunista kekkoloistani. 

Lilianilla on alkanut myös tulemaan ihan itsestään välillä aika voimakkaitakin hinkuja päästä vähän kiipeilemään terraarion ulkopuolellekin ja yleensä silloin Lilian ilmestyy terran etulasin luokse pää pitkällä tillittelemään tai välillä jopa lähtee kiipeämään etulasia vasten. Pitkälle Lilian ei kuitenkaan pääse, sillä annan maksimissaan kiivetä minua pitkin olkapäälle mutta en kuljeta mihinkään muualle tepastelemaan. Tämä on onneksi tyydyttänyt seikkailutarpeet. Lilian käykin yleensä joko vain käsivarrella tai olkapäällä hetken katselemassa ja sen jälkeen tallustelee käsivartta pitkin takaisin omaan kotiinsa. 

"Avatkaa!"

"Tuolla lasin takana siintää seikkailut"

Takaisin vielä torakkahetkiin, sillä aina nämä Lilianin kasvaneet seikkailuhalut eivät ole minun mieleeni. Unohdin viimeksi tarinoida sen, että ensimmäisen torakan syömisen jälkeen Lilian päätti, että hän haluaisi seikkailemaan käsivarrelle. Minulla oli toisessa kädessä pinsetit, joissa kökötti jalkojaan niin vimmatusti vispaava torakka (kukapa ei haluaisi päästä karkuun...) ja toisessa kädessä oli kuppi, jonka avulla varmistelen, että jos torakka tipahtaa pinseteistä, tipahtaisi se toivottavasti siihen kuppiin (niin varmasti...). No lisäksi sitten Lilian lähti kiipeämään kuppikäsivarttani vasten mutta onneksi perui hetken päästä aikeensa kun rauhallisesti nostin kättä korkeammalle ennen kuin Lilian ehti kokonaan könytä itsensä käsivarren päälle. Tässä vaiheessa torakkaharjoitteluita minulla ei kyllä kykeneväisyys riitä siihen, että pitelen torakkaa pinseteissä kuppi toisessa kädessä ja samaan aikaan vahdin, ettei Lilian tipahda seikkailuretkellään pois käsivarrelta. :D

Kolme argentiinan torakkaa herkuttelemassa porkkanalla

Reipas gekko

Ja onnellinen emäntä, sillä sunnuntaina 14.5. meillä syötiin ensimmäiset torakat. Kokeiluun sain monen kokoisia torakoita mutta valitsin sieltä pienemmästä päästä ensimmäisen tarjottavan. Tänään totesin, että vielä pienempiäkin olisi ollut mutta tuo hotkaistu eli n. 2,0-2,5cm pituudeltaan oleva oli oikein sopiva. Yllätys oli suuri kun parin nuolaisun/haistelun jälkeen Lilian hyökkäsi torakkaan kiinni ja muutamien purasujen jälkeen torakka olikin jo matkalla vatsaan. Ihan heti ei toinen kelvannut mutta hieman myöhemmin illasta kokeilin uudelleen ja jo meni toinenkin torakka sukkelasti alas.

Kolmattakin torakkaa kokeilin tarjota ja ensin Lilian vaikutti kiinnostuneelta mutta... tuo inhottava otus meni ja potkaisi Liliania naamaan, minkä jälkeen kiinnostus katosi välittömästi. Lilian vain käänteli päätä pois "En syö!". Ei kai minulla vain asustele täällä hemmoteltu gekko?

Tällaiselta näytin minäkin kun ensimmäinen torakka katosi parempiin suihin

Eilen 15.5. torakat eivät kiinnostaneet ja mietiskelinkin, että jäiköhän potkaiseesta torakasta nyt meidän neitoselle traumat. Tänään kuitenkin kelpasi yksi torakka, joten ei onneksi jäänyt. Kyllä nyt on oma mieli erinomaisen hyvä, sillä jatkossa ruokavalio on vähän monipuolisempi kuin pelkät kenttäsirkat. Mutta kyllä tässä hetki menee ennen kuin itse totun noihin otuksiin. 

Torakoita

Otsikko aiheuttaa tavallaan kylmänväristyksiä, sillä torakathan ovat aika kauhistus. Mutta tänään kävin hakemassa ihan tarkoituksella kotiimme torakoita; nimittäin Lilianille ruoaksi. 

"Minä saan tuon palvelijan suostumaan ihan mihin vain..."

Olen yrittänyt tarjota sirkkojen lisäksi Lilianille sekä jauhomatoja että jättijauhomatoja mutta kummatkaan eivät ole kelvanneet. Haluaisin, että ruokavalio olisi kuitenkin hieman monipuolisempi kuin pelkät sirkat, vaikka hyvin niilläkin Lilian on kasvanut isoksi gekoksi. Nyt sitten kokeiluun menevät torakat, joiden osalta alunperin ajattelin, että niitä ei ikinä minun kotiini tule. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Näin alkuunsa minulla on kokeiltavana kymmenkunta torakkaa

Torakoitakin on monia erilaisia ja nämä ovat argentiinan torakoita. Erilaisten lähteiden perusteella nämä ovat rauhallisia ja kykenemättömiä kiipeämään sileää seinämää pitkin, jolloin karkaamisvaaraa ei ole. Helppohoitoisiakin näiden pitäisi olla, joten katsotaan miten yhteiselämä torakoiden kanssa lähtee liikkeelle; ja kelpaavatko Lilianille ruoaksi sirkkojen lisäksi.

Minustako puhutaan?

Kauhistukseni huomasin, että tässä on yli kaksi kuukautta hupsahtanut ilman, että olen julkaissut Lilianista ottamiani kuvia. Niitäpä onkin ehtinyt kertymään tietokoneelle melko paljon. Toki tässä on muutenkin tullut vietettyä hiljaiseloa, sillä tietokoneella vietetty aika on nyt hurahtanut puutarhainnostuksen eli puutarhakuvien vallassa.

Kauniilla kivellä on hyvä ottaa nokoset

Gekkokuvapläjäys

Tässä nyt oikeastaan ihan pääsääntöisesti vain paljon kuvia. 

Tämä ihana vatsaa hellivä sileä lämmittelykivi lämpiää n. 35-36 asteiseksi lämpömaton avulla. 

"Katsokaa kuinka kaunis valkoinen ja silkkisen pehmeä leuanalus minulla on!"

Saman illan aikana ollaan yleensä monta kertaa pelkkänä häntänä...

...mutta vielä useammin kurkistellaan suloisen naaman kanssa luolan uumenista. 

Onko tässä pahanteot mielessä kun tällainen virne naamalla? 

Ranka ainakin taipuu hyvin :)

Broilerinkoivet matkalla luolaan kurkistelemaan

Tullakko...

...vai eikö tulla...

...Kas siinä vasta pulma!

"Ihminen, tuo minulle sapuskaa!"