Luontoa

Kaiken puuhastelun keskellä tarttui kameraan muutama sekalainen kuva luonnostakin. Perunoiden lehtien keskellä on elämää; muutakin kuin nuppuja.

Kauniit punaiset puolukat kypsyvät hiljalleen; nämä puolukat kasvavat lahoavan kannon päällä. Puolukoita en tykkää syödä mutta ne ovat kauniita katsella. 

Kimalaiset ovat ahkerasti työskennelleet koko kesän. Olisin halunnut saada hienon lähikuvan kimalaisesta mutta minulla on kauhea kammo kaikkia pöriseviä ja pistäviä ötököitä kohtaan (no monien kohdalla pelkkä pörinäkin riittää). Tämä oli zoomin avulla lähin mahdollinen etäisyys mihin toistaiseksi pystyin ennen kuin kauhu otti vallan. :)

Eilisissä tunnelmissa

Eilen innostuin vielä ottamaan muutaman kuvan ja pari videota Iitasta hänen nauttiessa pikkuruisista apiloista aitauksessaan. Oona ei päässyt kameran eteen poseeraamaan enää uudestaan, koska ei viitsinyt liikahtaa auringosta mihinkään suuntaan vaan nautiskeli paikoillaan. 

Tänäänkin keli on ollut erittäin kilpikonnakelpoinen paria sadekuuroa lukuunottamatta mutta nyt en ole heilunut kameran kanssa häiriköimässä. En voinut kuitenkaan olla julkaisematta eilisiä lisäotoksia. 

Ensimmäisessä videossa Iita maiskuttelee ja nautiskelee lehdistä:

Toisessakin videossa Iita alussa maistelee vielä muutaman lehden ja lähtee sitten liikkeelle ja mietiskelee söisikö vielä vai vaeltaisiko vain:

Määrätietoinen askellus

Hmm... Mitäs sitten...

Ehkäpä kohti omaa mökkiä.

Aurinkoakin välillä

Tämä ei ole ollut kilpikonnien unelmakesä säiden suhteen. Ensimmäinen mökkiviikko oli äärettömän helteinen ja konnat liikkuivat sen vuoksi erittäin vähän. Luonnossa asuvat nelivarpaat kaivautuvat pitkiksikin ajoiksi kuumimmilla hellekausilla maan alle suojaan ns. kesälevolle. 

Toinen mökkiviikko oli oikein hyvä, sillä lämpötilat olivat hieman järkevämmät, joten konnatkin liikuskelivat enemmän. Valokuvaaminen vaan jäi harmillisesti suhteellisen vähäiseksi, koska puuhastelin mökin piha-alueiden parissa saadakseni ympäristöä sievemmäksi. 

Tämä kolmas mökkiviikko on konnien kannalta ollut ihan surkea, sillä lämpötilat tipahtivat syksyisiksi ja vettä on tullut ihan urakalla. Toiset ovat siirtäneet kilpikonnat jo sisätiloihin mutta meillä ollaan ulkosalla elokuun loppuun asti. Mutta tänään, ah, aurinko ilmestyi hemmottelemaan niin kilpikonnia kuin meitä ihmisiäkin. 

Sojottava takajalka :)

Tuuli on melkoinen ja se liikutteleekin pilviä taivaalla erittäin nopeaan tahtiin. Välillä aurinko käykin piilossa pilvien takana mutta konnat vain jäävät odottamaan ihan samaan asentoon; kyllä se aurinko sieltä takaisin tulee, vaikka hetken olisikin poissa. 

Voi noita sönkkökoipia :D

"Elämä on ihanaa"

Iitan aitaukseen istutin valmistumisen jälkeen apilaa ja yllätyksekseni se on sieltä jo melko hyvin lähtenyt kasvamaan. Apilaa istutin pääasiallisesti ns. L-siipeen. Toivottavasti sekaan saa runsain mitoin myös muita luonnonkukkia tässä ajan myötä, jotta ruokavalikoima olisi runsas ensi kesänä. 

Toivotavasti tällaisia kohtuullisen aurinkoisia päiviä vielä olisi loppuviikon ja ensi viikon aikana, jotta konnat saisivat nautiskella loput oikeat aurinkoannoksensa ennen sisätiloihin siirtymistä. Itsekin tietysti mielelläni työskentelen ulkona jossakin muussa kuin vesisateessa. On sateissa jotakin positiivistakin: se on huolehtinut puutarhaistutusteni kastelusta minun puolestani. 

Iitan tarha on valmis (tavallaan)

Iitan oma ulkotarha on viimein valmistunut; Iita on päässyt muuttamaan ja nautiskelemaankin jo parisen päivää omasta rauhasta. Iitalle valitsin mustaksi reunapuuksi korkeamman version kuin Oonalla, jotta reunapuu estää paremmin ulos näkemisen. Matalempi olisi ulkonäöllisesti ollut kauniimpi mutta korkea on Iitalle parempi, koska Iita nousee hyvin herkästi seinää vasten, jos näkee seinästä ulos. Oona ei harrasta seinäkiipeilyä lainkaan.

Iitahan kävi valvotusti käpyttelemässä uudessa tarhassaan jo siinäkin vaiheessa kun seinät olivat pelkkää verkkoa ja yritti puskea seinän läpi. Maa on aina houkuttelevampaa siellä mihin ei pääse. Tämä käytös loppui kun sain mustan puureunuksen paikoilleen. 

Iitan ulkotarhan pinta-alaa en ole vielä mitannut mutta suurempi siitä tuli kuin Oonan ulkotarhasta. Alla olevassa kuvassa Iitan tarha ei näytä niin paljon suuremmalta mutta livenä eron näkee paremmin. En rakennusvaiheessa mittaillut yhtään ja lopputulos oli suurempi kuin kuvittelin. Mutta mahtuupa siellä hyvin tallustelemaan. :) 

Iitan viimeiset nauttimisen auringossa Oonan tarhassa

Iitan ensimmäiset ruokailut omassa uudessa tarhassa muuton jälkeen

Otsikossa lukee sulkeissa tuo tavallaan, koska sisustus ulkotarhassa on toistaiseksi ankeahko, koska mitään vihreää siellä ei vielä luonnostaan kasva. Olen muutamia "rikkakasveja" siirtänyt muualta pihasta ja siirtelen uusia sitä mukaan kun vanhat katoavat. Tälle kesälle peli on jo menetetty ja eletään siirtokasvien varassa mutta ensi kesänä tarhaan saakin jo paljon vehreämmän maailman. 

Mieheni rakensi Iitalle ihanan mökin, johon sisälle laitettiin hiekkaa ja multaa. Iita kävi kurkkaamassa mökkiinsä melko pian "muuton jälkeen" mutta siinä vaiheessa mökissä ei ollut vielä sisustus kunnossa ja Iita näytti ajattelevan, että mitä tällaisella tyhjällä mökillä teen, jossa ei voi edes kaivaa kunnolla. 

Mutta kunhan mökki sai sisustuksensa eli hiekat ja mullat, kelpasi mökki Iitallekin nukkumiseen. Oonan tarhassa Iita ehti jo tottumaan siihen, että hienot ladyt nukkuvat mökissä eivätkä ulkona. Ensimmänen kokonainen päivä uudessa kodissa oli niin uuvuttava, että mökki kutsui unille jo auringon vielä paistaessa.  

Tänään sää oli alkuun hieman epävakainen; pari pisaraakin on tullut mutta kahden jälkeen ilma on ollut aika konnamainen eli aurinko paistellut ja lämpötila pysyttäytynyt siedettävänä (konnatkaan eivät pidä valtavan kuumasta helteestä vaan katoavat untenmaille); oikeastaan sää on aika täydellinen, koska varjossa on 22 astetta lämmintä ja tuuli viilentää auringossa ollessa (ja minä istun sisällä tietokoneella kirjoittamassa blogipäivitystä...). 

Iita ilmestyi ulos kun aurinko alkoi pilkistelemään ja odotteli pilviset hetket asentoa muuttamatta.

Söpö hiekkanassu. :)

Mutta voi meidän Oonaa, joka tottui ihanaan naisseuraan; ei löydy enää Iitaa vaikka pikku-ukkeli kuinka etsiskelee. Viikon verran konnat elelivät samassa tarhassa ja itseasiassa yllätyin siitä, että parin-kolmen ensimmäisen päivän jälkeen Oonan mielenkiinto alkoi lopahtamaan. Onneksi, koska se tarkoitti Iitalle paljon rauhaisampaa kyläilyä loppuviikon osalta. 

Mörkö-poseeraus

Ihan lopuksi vielä tämmöinen kuvakooste ulkotarhan valmistumisesta eli peräkkäin blogissa jo julkaistut kuvat. Itsestäni on kiva katsella vaihekuvat peräkkäin. 

Kolme kaunista

Tämä perhonen on kiusannut minua päivittäin. Lennellä lepattelee lähistöllä ja oikeastaan hyvinkin lähellä mutta juuri kun kamera on sopivalla etäisyydellä, päättääpi hän lentää pois tai pitää siipensä niin supussa, että yläpuolen komeaa väritystä ei saa kuvattua. Jouduin siis tyytymään pariin pikaiseen räpsyyn. 

Kuinka reilua ylipäänsä on, että ilmaantuu poseeraamaan mieheni rumien työkenkien päälle kauniiden kivien tai kukkasten sijaan. :) 

Toinen perhosten mielestä mukava sijainti on pihassa oleva sepeli. Kuvaustaustana se ei ole paras mahdollinen mutta kaunis perhonen on sepelinkin päällä. 

Pieni pihalampemme houkuttelee sammakoita pulahtelemaan. Nyt lampi on jälleen ilman kattoa, joten sammakoiden on helppo hypähtää aidan yli nauttimaan niin lammesta kuin ympäröivästä luonnostakin. 

Vesisateesta nautiskelija

Tälle päivälle toteutui ennusteiden lupaama ukkonen ja se onkin rytissyt melkoisesti. Sadettakin on riittänyt, vaikkakin pätkittäin. Oona se ilmeisesti tykkää nautiskella hallitusti sateesta, koska ilmaantui mökin ovelle möllöttelemään Iitan nukkuessa kuivan mökin sisällä. Viime kesänä Oona käyttäytyi ihan samoin eli vesisateella ilmaantui kurkistelemaan ja oleilemaan mökin oviaukolle. 

Julma emäntä ilmestyi nostelemaan ulkotarhan kattoa ja valpas konnahan vetää silloin päänsä varmuuden vuoksi kilven sisään. Vesisateesta johtuen en voinut jäädä odottelemaan uteliasta päätä takaisin kurkkimaan, ettei kamera vahingoitu, joten nyt tuli vähän tällainen mörkö-Oona kuva. 

Iitan ulkotarha edistyy

Surusta huolimatta on jatkettava töitä sen eteen, että Iita pääsee lomailemaan ihan omaan ulkotarhaansa. Tällä hetkellä ulkotarhasta puuttuu vielä katto ja mustat puureunukset verkkoseinien ulkopuolelta. Maata tulen lisäämään myös tarhan sisälle sekä yritän saada muutenkin sisustan viihtyisämmäksi.

Rakentamista hidastavat huomattavasti ampiaiset, jotka ilmiselvästi ovat noin viikko sitten joutuneet lähtemään pesästään (joka sijaitsi mökin katolla). Aikaisemmin katolta on kuulunut koko päivän tasainen surina mutta viime perjantaina mökille tultuani huomasin sen lakanneen. Nyt ampiaiset ovatkin siirtyneet meidän ihmisten kiusaksi ja ne aiheuttavat itselleni jatkuvasti juoksupyrähdyksiä pyrkiessään iholle. 

Ampiaiset ovat myös erittäin kiinnostuneita lentomuurahaisista, joiden vuotuinen parveiluaika näyttää olevan ajankohtainen. Jouduin esimerkiksi eilen letkuttamaan taustalla näkyvää harmaata kiveä vähän väliä, jotta veden avulla sain muurahaiset pois kiveltä ja sitä myötä myös ampiaiset hieman vähemmälle. 

Iita on jonkin verran päiväsaikaan tepastellut uudessa aitauksessaan mutta vain sen aikaa kun itse olen koko ajan näköetäisyydellä. Iita on aika paljon kiertänyt seinien vierustaa ja yrittänyt päästä seinän lävitse, mitä ei tee Oonan ulkotarhassa ollessaan. Uskon, että se loppuu myös omassaan kunhan musta puureunus estää näkemästä seinien läpi. 

Martin katoaminen on aiheuttanut itselleni ihan vainoharhan ja käyn liiankin usein tarkistamassa, että molemmat nelivarpaat ovat tallella. Olen ihan varma, etteivät konnat pääse karkaamaan aitauksesta mutta niinhän olin Martinkin kohdalla. Minun täytyy luultavasti tehdä nelivarpaiden tarhoihin jotkin triplavarmistukset katon ja seinien rajalle, jotta pystyisin olemaan rauhallisin mielin. 

Suurimmilta osin loman alku on Oonalla ja Iitalla mennyt nukkuessa, koska helle on ollut niin tuskaisen paahtavaa. Toivottavasti luvattu lämpötilan laskeminen toteutuisi, sillä en itsekään rakasta kovia helteitä. Sopiva lämpötila heittelee 20-25 asteen välillä; mieluummin lähempänä 20 astetta. 

Huono ihminen

Kesäloma alkoi niin minulla kuin kilpikonnillanikin. Vaan käsittämätön näky odotti minua aamulla 3.8.2014; Martin ulkoallas olikin tyhjä...

Käyn aamuisin aina ensimmäisenä katsomassa, että kilpikonnilla on kaikki hyvin. En osaa sanoin edes kuvailla kuinka kauhea ja epäuskoinen olotila tuli tajuttuani, että Martti ei todellakaan enää ole omassa ulkoaltaassaan. Ulkoaltaassa, joka on kauttaaltaan verkotettu. Ulkoaltaassa, jonka verkkokaton päälle on asetettu painoja, jotta sitä ei mitenkään saisi nostettua, mikäli seiniä pitkin päätyisi kiipeämään. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta näin pääsi käymään. On pakko myöntää, että tunnen itseni äärettömän huonoksi ihmiseksi... Jätin jotakin huomaamatta...

Etsijäkoira kävi ja etsimme yhdessä pitkään Marttia mutta valitettavasti emme löytäneet. Päivän tein etsintää itsekseni. Nyt menen nukkumaan niin, että luonani on enää Oona ja Iita. :'(

http://www.karkurit.fi/ilmoitus/42394

Näinkö päättyy reilu kaksikymmentävuotinen yhteinen taival? Toivottavasti joku vielä vahingossa Martin löytäisi.