Lisää kukkakuivausta ja uusi nimi ruokalistalle

Ensimmäisten kukkakeräysten kuivumisen jälkeen olen keräillyt aina jonkin verran lisää kukkia kuivumaan. Voikukat kun jäivät laiskuuksissa kuivattamatta, kiinnitin huomiota toiseen keltaiseen tällä hetkellä kukkivaan kukkaan ja selvittelin luontoportin avulla, että sen nimi on Syysmaitiainen ja Herppi.netin listauksen avulla taas varmistuin, että se on kilpikonnille sopiva sapuska. Lehdet ovat niin maata vasten, että ne saavat puolestani jäädä keräämättä mutta saa piristävää keltaista kuivakukkaseokseen mukaan kukat keräämällä. 

Syysmaitiainen

Syysmaitiainen

Syysmaitiainen

Alla olevassa kuvassa näkyy monipuolisin keräys tähän mennessä eli sisältönä on: syysmaitiainen, maitohorsma, valko- ja puna-apila, hiirenvirna, peltosaunio sekä hieman myös siankärsämöä. 

Seuraavaan satsiin keräilin enemmän vielä maitohorsmaa ja jonkin verran apilaa ja syysmaitiaista. Täytyy katsoa siirtyisinko näiden jälkeen jo keräilemään kasvien lehteviä osia, jotta niitä tulisi keräiltyä runsaammin; kukkia kun käytän ihan vain lisukkeena piristämään annoksia ja lehtevät osat ovat tärkemmät. 

Peltosaunio, jota en erottaisi pelkän kukan perusteella päivänkakkarasta

Kukkia keräillessä osui silmiin omalaatuinen ötökkäkin yhdestä maitohorsmasta. Sai tämä horsma pitää kukkasensa, koska en uskaltautunut hätistämään tuota ötökkää pois kukista.

Lisäys 5.8.15: Eräässä facebookin keskusteluryhmässä joku ihmetteli tätä samaista ötökkää ja minäkin sain sieltä siis tiedon, että tämä on Kimalaiskuoriainen. Netti kertoi lisäksi, että kimalaiskuoriaisia löytää useimmiten esimerkiksi maitohorsmasta ja ohdakkeista ja maitohorsmassahan tämä yksilö köllötteli. 

Vuokralainen konnien ulkotarhoissa

Vielä eivät konnat ole päässeet mökille ulkotarhoihinsa nautiskelemaan mutta ihan ilman asukasta eivät tarhat näemmä ole tällä hetkellä. Bongattiin pikkuinen lisko lämmittelemästä tarhojen välistä ja aikani kun häiriköitsin kameran kanssa, vilahti lisko Oonan ulkotarhaan suojaan. Siellä kyllä kieltämättä on tällä hetkellä sellainen rikkaruohojen luvattu viidakko Oonaa odottamassa. Iitankin tarhassa herkulliset rikkaruohot rehottaa. 

Pakkanen piipahtaa blogissa

Viime yönä taivas oli täynnä tähtiä eli pilvet olivat poissa. Sen huomasi vielä tänäänkin, sillä pakkanen oli kirpakka ja aurinko paisteli erittäin kirkkaasti. Runsas auringonloiste ja valkoinen lumi eivät ole ihan paras yhdistelmä valokuvaamisessa, joten odottelin siihen asti kunnes aurinko lähti laskemaan ennen kuin lähdin kameran kanssa hetkeksi ulos. 

Lehdettömistä puista tulee kauniita silloin kun valkoinen kuura peittää kaikki oksat. Alla kuura-asussaan poseeraa meidän viime kesänä istutettu omenapuu, joka toivottavasti keväällä lähtee puskemaan lehtiä ja ehkäpä pari omenaakin (jotka päätyisivät varmasti peurojen suihin). 

Mutta ei kuurassa olevat oksat olleet se ensisijainen syy miksi intouduin menemään pakkaseen kameran kanssa. Pakkanen oli piirtänyt upeita kuurankukkasia liiterin ikkunaan, joten niiden kimppuun täytyi kameran kanssa ehdottomasti päästä. En muista milloin olisin viimeksi kuvannut kuurankukkia, joten nyt kuvia tuli otettua paljon, jotta sieltä löytyisi varmasti muutamia itseä miellyttäviä seasta; ja löytyihän niitä. Kuurankukkapyramidi: 

  

Kirpeä pakkanen muotoili myös lumihiutaleisiin parastaan ja yritin kuvata hiutaleiden upeita kuvioita. Niin pienien yksityiskohtien kuvaamisessa voisi olla jalusta tarpeen taikka makrokuvaukseen tarkoitettu objektiivi. Ehkä taitaa se makro-objektiivi olla joskus vielä hankintalistalla, koska näissä viimeisissä kuvissa en etäisyydessä ja tarkkuudessa pääse siihen mihin haluaisin. :) 

Kurkistuksia syksyiseen metsään osa 2

Eilen maa muuttui valkoiseksi eikä luonto näytä enää syksyiseltä. Vaan syksyinen metsä esittäytyy vielä muutaman viime viikonloppuna otetun kuvan verran.  

Kenen parta on jäänyt oksaan roikkumaan?

Torvijäkälien kaunis sävy tulee mielestäni paremmin esille nyt kun on saanut syksyistä ruskeutta sekaan. Kuvissa esiintyy samat torvijäkälät mutta hieman eri suunnista kuvattuna. Alempi kuva on ehkä enemmän mieleeni mutta koska pidin molemmista, julkaisin molemmat. 

Lämpimän syksyn myötä pajut olivat alkaneet kasvattamaan "kissojaan" ja niitäkin kuvasin mutta jälkikäteen kuvia katseltuani ei yksikään kuva miellyttänyt omaa silmää. Mutta tässä oksassa ollut pampula oli hauska; kukahan siinä mahtaa talvehtia? 

Ruskeat puista tippuvat lehdet eivät maassa maatuessaan välttämättä ole maailman kaunein näky; ainakaan kaukaa katsottuna. Vaan myöhäisen syksyn yksi etu on se, että luontoa täytyy katsoa läheltä, jotta näkee kuinka kauniita voi olla myös esimerkiksi kuivahtaneet rusehtuneet lehdet. Tällä kertaa ihastuin vielä puussa roikkuvaan kesäisen hehkunsa menettäneeseen lehteen. En ole koskaan kokeillut lähikuvata maatuvia lehtikasoja, koska niitä ei ole tullut edes katseltua lähempää. Ties kuinka kauniita yksityiskohtia silloinkin löytyisi; ehkäpä täytyy jossain vaiheessa kokeilla. 

Kurkistuksia syksyiseen metsään osa 1

Viime viikonloppuna (15.11.14) tuli pitkästä aikaa kierreltyä kamera kainalossa ihmettelemässä luonnon pieniä ihmeitä. Samalla pääsin kokeilemaan kuinka uusi objektiivi palvelee minua kuvatessani luontoa ja hyvinhän se. Kuvaan kaikista eniten aina lähikuvia ja objektiivilla pääsi tarkentamaan riittävän lähelle; kuvien tarkkuuskin on minun makuuni tarpeeksi hyvä. Voinkin siis kaiken kaikkiaan todeta olevani tyytyväinen hankintaani, joskin edelleen vaatii aika paljon opettelua, jotta lelusta saa kaiken hyödyn irti. 

Yllä olevassa kuvassa taitaapi esiintyä jotakin rahkasammalta (saa korjata, jos meni veikkaus väärin) ja sitä oli hyvin vähän löydettävissä tällaisessa ihanassa punaisessa hehkussa. Tätä löytyi oikeastaan niin vähän, että se olisi jäänyt huomaamatta, ellen masentuneen näköisenä olisi kulkenut koko ajan katse maata kohden. Kuvakulmasta ehkä voi jo arvata, että housujen polvet saivat tutustua syksyn märkyyteen mutta missäpä sitä ei konttaisi kun yrittää vangita kameralla kauniita luonnon yksityiskohtia. Tämä on värisävyjen vuoksi lempikuvani tältä kuvausreissulta. 

Alla olevista kuvista vasemmanpuoleisessa olevat sojottimet tuovat väkisinkin mieleeni leopardigekon sojottavat varpaat tai sitten jollain tasolla myös hattivatit muumilaakson tarinoista. Mutta ketkä tiirailevat oikeanpuoleisessa kuvassa periskoopeilla maanpäällisiä tapahtumia (ehkä olisi jo aika mennä nukkumaan...)? 

 

Jos olisin löytänyt alla olevassa kuvassa esiintyvän puun meidän omalta maalta, olisin kaatanut sen ja ottanut tämän luonnon oman sydämen somisteeksi mökkiimme. Mutta kuvailin jonkun toisen mailla, joten täytyi tyytyä vain tähän kuvaan. Tätä sydäntä ei nähnyt hiekkatielle, jota pitkin kävelimme takaisin mökille, vaan puussa veti puoleensä jokin muu. Vasta lähelle päästyä huomasin mikä täytyy ehdottomasti kuvata. 

Puron pieni asukki

Viime viikonloppuna mökiltä lähtiessä osui silmät yhtäkkiä pikkuruiseen puron asukkiin. Tuli kiire hakea kamera, jotta ehdin kuvaamaan ennen kuin pikkunen karkaa kivien väleihin piiloon.  

Luontoa

Kaiken puuhastelun keskellä tarttui kameraan muutama sekalainen kuva luonnostakin. Perunoiden lehtien keskellä on elämää; muutakin kuin nuppuja.

Kauniit punaiset puolukat kypsyvät hiljalleen; nämä puolukat kasvavat lahoavan kannon päällä. Puolukoita en tykkää syödä mutta ne ovat kauniita katsella. 

Kimalaiset ovat ahkerasti työskennelleet koko kesän. Olisin halunnut saada hienon lähikuvan kimalaisesta mutta minulla on kauhea kammo kaikkia pöriseviä ja pistäviä ötököitä kohtaan (no monien kohdalla pelkkä pörinäkin riittää). Tämä oli zoomin avulla lähin mahdollinen etäisyys mihin toistaiseksi pystyin ennen kuin kauhu otti vallan. :)

Kolme kaunista

Tämä perhonen on kiusannut minua päivittäin. Lennellä lepattelee lähistöllä ja oikeastaan hyvinkin lähellä mutta juuri kun kamera on sopivalla etäisyydellä, päättääpi hän lentää pois tai pitää siipensä niin supussa, että yläpuolen komeaa väritystä ei saa kuvattua. Jouduin siis tyytymään pariin pikaiseen räpsyyn. 

Kuinka reilua ylipäänsä on, että ilmaantuu poseeraamaan mieheni rumien työkenkien päälle kauniiden kivien tai kukkasten sijaan. :) 

Toinen perhosten mielestä mukava sijainti on pihassa oleva sepeli. Kuvaustaustana se ei ole paras mahdollinen mutta kaunis perhonen on sepelinkin päällä. 

Pieni pihalampemme houkuttelee sammakoita pulahtelemaan. Nyt lampi on jälleen ilman kattoa, joten sammakoiden on helppo hypähtää aidan yli nauttimaan niin lammesta kuin ympäröivästä luonnostakin. 

Varvasperhonen

Viikon takaisen viikonlopun ihastuttava tuttavuus oli kaunis sinervä perhonen. Mennessäni terassille perhonen majaili kengässäni ja pysyikin siellä hakiessani kameraa. Mutta harmistus oli valtava, koska ehdin ottamaan vain yhden kuvan ennen kuin perhonen lehahti lentoon.

Istahdin harmistuneena kamerani kanssa mökin portaille; se siitä perhosen kuvaamisesta. Mutta ei mennyt kauaakaan kun perhonen liihotteli ympärilläni ja yhtäkkiä laskeutuikin jalkani päälle.

Siinä sain käännellä ja väännellä jalkaani ihan miten halusin saadakseni erilaisia kuvakulmia ja lopuksi houkuttelin perhosen myös kädelleni. Koska en tunne perhosia, nimesin tämän varvasperhoseksi. :) Myöhemmin tosin erään toisen blogin avustuksella pääsin oletukseen, että tämä olisi jokin sinisiipi. Sinisiipi tai varvasperhonen, joka tapauksessa kaunoinen poseeraa nyt useammassa eri kuvassa hieman erilaisissa kuvakulmissa, koska en osannut valita otoksista vähäisempääkään määrää.