Hyvää Uutta Vuotta 2016

Kuva on vuodelta 2012; raketti on kuin kyljellään oleva sydän

Uusi vuosi tuo meille mukanaan tosiaan uuden asukin ja tällä kertaa nimi on jo valmiina neitokaiselle. Lilianhan oli aika pitkään ihan vain kekkonen, koska ei meinannut millään löytyä sopivaa nimeä. Minun piti paljastaa uuden gekon nimi vasta kun asukas on saapunut mutta nyt se nimi hupsahtaa tähän: uudesta gekosta tulee Selene eli kuun jumalatar. Tuleva gekkomme on valkoinen punasilmäinen kaunotar, värimuodoltaan Super Raptor. Mielestäni nimet Lilian ja Selene sopivat hyvin toisiinsa. 

Terraario eli tulevan gekon valtakunta valmistui odotettua nopeammin eli se saapui eilen ja nyt pitäisi kovaa vauhtia hankkia kaunis sisustus, jotta saan kodin muuttovalmiiksi. Uusi terraario asukkaineen tulee kilpikonnien kanssa samaan huoneeseen. Punakorvakilpikonniemme menettämisen jälkeen on heidän altaansa paikka ollut täysin tyhjänä ja nyt osa tyhjästä tilasta otetaan hyötykäyttöön. Eikä tarvitse uuden asukin asua täysin yksin, koska on naapureita vierellä. Oonaa uusi gekko tosin ei pysty näkemään mutta Iitan terraarioon on näköyhteys; Iita kun eniten kuljeskelee lämmittelypaikan ja ruokakupin välimaastossa niin on paljon näkösälläkin. Ja todellisuudessahan uudelle gekolle naapureilla ei ole mitään merkitystä mutta kunhan inhimillistän. Ja mistä sitä tietää, vaikka tykkäisikin seurailla mitä naapuritönössä tapahtuu. Kyllä Liliankin välillä tuntuu pidemmän aikaa katselevan telkkarin liikkuvaa kuvaa. :) 

Terraarion pohjapinta-ala on 85cm x 50cm, korkeus 40cm

Kaikille tasapuolisesti hyvää Uutta Vuotta 2016! 

Hymyilevä torakka-ahmatti

Kuvaan julkaistavia kuvia mieluiten järkkärillä mutta minun tulee napsittua kuvia silloin tällöin myös kännykällä. Tällä kertaa haluankin toivottaa kaikille hyvää joulua kera kännykällä räpsäistyn Lilianin hymyilykuvan. Masu täynnä torakkaa on helppo hymyillä (minä itse en kyllä hymyilisi). 

Ja kun nyt kännykuvalinjalle lähdin niin laitanpa samalla kuvauskerralla otetut muutamat muutkin kuvat. Nämä kuvat on otettu aika hämärässä valaistuksessa, koska en viitsinyt kiusata ja laittaa terraarion valoja päälle. 

Hännänpää on vielä kakkapaikkapiilon sisällä mutta utelias nenu jo pitkällä kurottelemassa

 

Pientä perheenlisäystäkin tässä on ensi vuoden alkupuolella tulossa ja olen jo tilannut uuden terraarion sekä käynyt ostamassa terraarion alle tulevan lipaston. Koska meillä on kaksi kilpikonnaa niin täytyyhän gekkojakin olla kaksi eli meille on muuttamassa toinen gekkotytteli heti kun saan kodin valmiiksi. Samaan terraarioon en neitokaisia laita vaan kumpikin asustelee varmuuden vuoksi omissa asumuksissaan. Mutta tästä aiheesta lisää kun asiat etenevät. 

Kaunis häntä lähikuvassa

Hyvää Joulua kaikille!

Lilianin iltaseikkailu (video)

Eilen Lilianin seikkailuhinku oli valtava ja ulos piti päästä useampaan kertaan illan aikana. Kahtena kertana riitti, että pääsi käymään kämmenellä mutta kahtena muuna kertana piti puskea olkapäälle asti. Tähän asti Lilian on aina tyytynyt olemaan hetken olkapäällä katselemassa, minkä jälkeen on palannut käsivartta pitkin omaan terraarioonsa. Vaan nyt ei enää olkapää riittänyt. 

Kynsillä saa paidasta mukavan otteen ja minun selkäni näytti ilmeisesti älyttömän houkuttelevalta kiipeilykohteelta. Niinpä Lilian päättikin jatkaa olkapäältä matkaa selkäpuolelle, jolloin tuli kiire laittaa kännykkä pois kädestä ja kumarsin eteenpäin, jotta Lilian ei vaan pääse tipahtamaan. Siellä sitten myöhään illalla (se siitä "menen ajoissa nukkumaan") kökötin etukumarassa gekko selässä tallustelemassa ja tarjoilin kättä selän taakse, jotta saan Lilianin takaisin terraansa. Melkein jouduin jo huikkaamaan miehelle, että tulehan auttamaan mutta sitten tunsin pienten jalkojen astelevan kämmenelleni, huh!

Videota ei selkäkiipeilyosiosta ole mutta nyt tuli vihdoinkin kuvattua ylipäätään ensimmäinen video siitä kuinka Lilian kipuaa innoissaan olkapäälle suurta maailmaa katselemaan. Normaalisti haluan pitää toisen käden vapaana turvaamaan sitä, ettei Lilian vaan tipahda kesken seikkailuretken. 

Joillakin gekot saattavat käpertyä löhöilemään pidemmäksikin aikaa ihmisen ihon lämpöön mutta meillä asustelee sellainen maailmanmatkaaja, että ei mitään löhöilyitä, jos pääsee maisemia katselemaan. Meidän ihana utelias Lilian. ♥

Loppuun täytyy vielä kirjoittaa, että tällainen "monta kertaa kävelylle saman päivän aikana" ei ole meillä normaalia mutta silloin tällöin tulee näitä päiviä, että Lilianilla on selkeästi hirmuinen hinku päästä käymään terraarion ulkopuolella. 

Tylsät kuppisirkat

Meillä syödään sirkat kupista ja torakat pinseteistä. Ennen kuin meillä alettiin torakoilla herkuttelemaan, kupissa vilisevät sirkat saivat Lilianilla aina metsästysvaiston heräämään (kunhan vain oli ylipäätään nälkä) ja sirkkoja katosi kupista yksitellen tarkkojen/nopeiden hyökkäysten seurauksena. 

Tällä hetkellä useimmiten Lilian tulee sirkkakupille, katselee hyvin rauhallisesti ja ottaa rauhallisesti sieltä sirkkoja suuhunsa. Nykyisin vain harvoin sirkkakupin luona "saalistetaan" entisellä innolla. Syömisen määrään se ei tosin ole vaikuttanut ja täysikokoisia kenttäsirkkoja voi hyvin mennä rauhallisella tahdilla vaikka kuusikin yhdellä syöntikerralla. Olenkohan opettanut pikkuhiljaa Lilianin laiskaksi vai ovatkohan kupissa möllöttävät sirkat muuttuneet liian tylsiksi/helpoiksi. 

Torakka pinsettien päässä räpistelemässä sen sijaan on metsästämisen arvoinen ja siihen hyökätäänkin kiinni hyvin aktiivisesti ja nopeasti. Toki... silloin jos ei ole nälkä, Lilian vain katsoo ja ehkä kerran lipaisee torakkaa, minkä jälkeen pää käännetään sievästi pois. Ruokaa tyrkyttävän tahon täytyy tällöin tajuta, ettei sillä hetkellä ole nälkä ja torakka pitää viedä pois räpistelemästä naaman vierestä. Toisinaan pää kääntyy myös sen seurauksena, että torakka onnistuu potkaisemaan naamaan ja silloin sitä ei enää voi syödä. 

Syömiskuvia ei ole, joten tarinointia koristaa löhöilykuva. Tai ehkä ennemminkin venyttelykuva. Kun laitoin terraarioon valot takaisin ottaakseni muutaman kuvan, Lilian taisi ajatella, että josko hän pääsisi seikkailulle ja lähti lempikiveltään valumaan hiljalleen kohti avonaista terraarion ovea.

Liian kirkas valo ei kuitenkaan ollut kiva ja kiipeilytelineelläkin oli käsissään ruma musta mötikkä, joten Lilian päätti kääntää kuvaajalle ahterinsa. Vaikka mikäs siinä, kyllä tuota ahteria ja häntää ihan mielellään kuvaan. 

Loppuun vielä lyhykäinen video siitä miten Lilian joskus osoittaa haluavansa seikkailulle kun seikkailuhalu on suurimmillaan. Tällä kertaa ei pyynnöstä huolimatta terraarion lasi auennut, joten Lilian siirtyi mököttämään kauemmaksi. 

Pienen gekon pään sisälle on tosin vaikeaa päästä, sillä kun avaan tällaisen räpiköinnin seurauksena terraarion etulasin, saattaa Lilian yhtäkkiä päättää, että hän ei sittenkään ole kiinnostunut retkestä terraarion ulkopuolella. Useimmiten kuitenkin lähtee puskemaan kättä pitkin tai kohti kuin höyryjuna. Terraarion lasin avaamisen jälkeen päätös on aina Lilianin eli en koskaan ota Liliania terraariosta vaan saapi tulla sieltä ihan itse tai sitten olla tulematta. 

Joskus seikkailuksi riittää se, että tulee käymään kämmenellä ja toisinaan pitäisi päästä olkapäälle katselemaan. Kauhean usein en joka tapauksessa Liliania terraarion ulkopuolelle päästä tallustelemaan, koska kaikista turvallisinta on asustelu siellä omassa maailmassa. Eikä Lilian onneksi kauhean usein myöskään lasia vasten ole läpsyttelemässä. 

Lepoa lepoa...

...Nimittäin blogin tähtien henkilökunnalla. Tai ei voi täysin sanoa, että blogimaailmassa olisi pelkkää lepoa tullut vietettyä, sillä aika on edelleen hupsahtanut puutarhan etenemisen tarinoinnissa toisessa blogissani, joten nyt täytyykin tarinoida täällä pitkältä ajalta kerrallaan kuulumisia aiheista, joista on pitänyt kirjoitella säännöllisesti. Ja ensimmäisenä gekkolaan. 

Lilianin ruokahalu oli muutosta lähtien erittäin hyvä. Sapuska maistui ja Lilian kasvoi hyvää vauhtia isoksi tytöksi. Keväällä syöminen kuitenkin loppui kuin seinään ja vaikka olin kevätpaastoista lueskellut, tuli sitä silti oltua hieman huolissaan. Kyse on kuitenkin ihan ensimmäisestä omasta gekosta. 

Pisimmillään Lilian oli täysin syömättä kolmisen viikkoa, minkä jälkeen luulin jo, että ruokahalu palasi. Mutta paastot jatkuivat pätkittäin niin, että viikko tai kaksi meni syömättä, minkä jälkeen maistui ehkä yksi tai kaksi sirkkaa tai torakka. Nyt tämä blogin laiminlyönti kostautuu, sillä enää jälkikäteen en ihan tarkalleen muista kaikkia aikajaksoja ja tämän blogin yksi tarkoitus olisi nimenomaan saada itsellenikin muistikirjaksi näitä tärkeitä tapahtumia. On hyvä tuntea (oppia tuntemaan) oman lemmikin normaalit rytmit, jotta epänormaalin osaa ajoissa tunnistaa. Mutta näillä mennään, koska enää ei ajassa pääse taaksepäin.

Jollen ihan väärin muista, vähäisempi syömistahti jatkui heinäkuulle asti (joskin ei enää ihan viikon paastojen kera) kunnes ruokahalu heinäkuun loppupuolella yhtäkkiä pompsahti ennalleen. Siitä lähtien ruoka onkin maistunut taas lähes päivittäin ja edelleen Lilian saa syödä niin paljon kuin haluaa; liikagrammoja ei nimittäin ole kertynyt vaan ihan sopusuhtaisia ollaan.

Lilianin herkkuja, minun ei

Torakathan olivat alunperin ajatuksena äärimmäisen ällöttäviä mutta halusin jotakin vaihtelua ruokavalioon, joten ei auttanut... Torakoita oli kokeiltava, koska jauhomadot ja jättijauhiksethan eivät kelvanneet. Nyt kun tässä kesästä lähtien torakoiden kanssa olen asustellut, eivät ne niin pahoja olekaan. Oikeastaan aika helppoja ja pinsettien avulla niitä on helppo syöttääkin. Paljain sormin en kyllä todellakaan koske ja toivon, etten koskaan myöskään pudota tällaista lattialle. Olen edellisestä lauseesta huolimatta harkinnut jopa sellaista, että kokeilisin kasvattaa näitä argentiinalaisia eli herppipiireissä dubioita itse.  

Vain kerran Lilian on syönyt kaksi torakkaa eli ihan alkuvaiheessa kun torakoita alettiin maistelemaan. Kaikkina muina kertoina se on yksi torakka koosta riippumatta. Tällä hetkellä en ole enää toista edes tarjonnut. Lilian syö aika isoa torakkaa ja jopa täysikasvuisia naaraitakin on mennä hupsahtanut kitusiin. Maistelut aloitettiin n. parisenttisistä mutta siitä olen pikkuhiljaa suurentanut kokoa ja Lilianillakin rohkeus kasvoi pikku hiljaa niin, että nyt tietää nirhaavansa jo ihan kaikki herkullisesti sätkivät ötökät (paitsi jos ne potkaiseekin naamaan). Kaikista mukavin koko on mielestäni kuitenkin noin 3 senttinen torakka.

Minun täytyisi saada mitattua Lilianin pituus, jotta pystyisin vertailemaan naarasgekkojen keskimääräisiin pituuksiin. Lilian taitaa kuitenkin olla aika pitkä rakenteeltaan, koska painoakin on kohtuullisesti ilman, että näyttää pulskalta. Mutta milläs mittaat kun ei Lilian malta olla paikoillaan, jos kädet heiluu lähettyvillä. Lilian on niin seikkailija. :) 

"Huoh, ei se tajua lopettaa kuvaamista ja laittaa valoja pois, menenpä siis piiloon..."

Onnea 1-vuotiaalle

Tasan vuosi sitten 16.8.2014 kuoriutui tähän maailmaan ihana pieni gekko, joka ei siinä vaiheessa vielä tiennyt minne elämä hänet kuljettaa. 23.10.2014 pikkuinen muutti meille ja pitkällisen pohdinnan jälkeen sai nimekseen Lilian. 

Lilianilla on paino kehittynyt hyvin:

• 23.10.2014: 33 grammaa
• 4.1.2015: 57 grammaa
• 25.7.2015: 73 grammaa

Eli aika iso tyttö taitaa meidän Lilian olla, koska toiset voivat käsittääkseni aikuisiässä olla esimerkiksi vain jonkin verran yli 50 grammasia. Lilian ei ole erityisen pulska vaan juuri sopivasti löytyy pyöreyttä hännästä sekä muualta. Lisääkin voi tarvittaessa vielä jonkin verran tulla ennen kuin täytyisi ryhtyä itse säännöstelemään syömistä. 

Tällaisena rääpäleena kuoriuduin

Siitä lähdin kasvamaan ja kehittymään

 

Kummitusgekoltakin näytän välillä juuri ennen nahanluontia

Pitkään hännässäni oli vain ihan haaleita kuvioita oranssin ja valkoisen lisäksi

Ja päässänikin oli lähinnä oranssia ja valkoista

Kuviointini muuttui pitkään lähes jokaisen nahanluonnin yhteydessä

Ja nyt olen tällainen iso mutta kaunis gekonmöllykkä

Häntäkin on saanut kauniita selkeästi erottuvia pilkkuja

Kameralle poseeraaminen vaan kyllästyttää, koska viihdyn mieluiten ilman valoja

Pimeään pääsee laittamalla silmät kiinni kunnes tuo kameran kanssa heiluja tajuaa laittaa valot uudelleen pois päältä

Tämän julkaisun ns. uusimmat aiemmin julkaisemattomat kuvat eivät ole kauhean uusia, sillä olen kuvannut nämä keväällä. Julkaisu vain on jäänyt vaiheeseen mutta toisaalta olin siitä tyytyväinen. Tässä Lilianin 1-vuotisjulkaisussa oleva ensimmäinen kuva on ehdottomasti minulle mielekkäin tähän astisista valokuvista ja se oli mukavaa julkaista näin syntymäpäivän kunniaksi. Tällä hetkellä Lilian ei nimittäin merkittävästi enää nahanluontien yhteydessä muutu vaikka jotakin pientä varmasti aina värityksessä tapahtuukin. 

Onnea 1-vuotias Lilian!

Kun seikkailemaan olisi päästävä

Lilian on kotosalla tottunut silloin tällöin pääsemään seikkailemaan käsivarrelle ja olkapäälle mutta kuten aikaisemminkin taisin jo kirjoittaa, en jotenkin koe hyväksi ajatukseksi päästää Liliania seikkailuretkelle tästä kesälomakodistaan. 

On helppoa kotona antaa Lilianin kävellä itse terraariosta kuten myös itse kävellä terraarioon takaisin mutta kotona kulku onkin etuosan liukulaseista. Tässä kesälomakodissa ainoa kulku on päältä ja kantta ei voi ihan täysin nostaa pois paikoiltaan, koska johdot kulkevat kannen läpi. Lilianin pitäisi siis kulkea edes takaisin raotetun kannen välistä ja se takaisin kulkeminen huolettaa, koska toinen käteni olisi täysin kantta pitelemässä tippumisen estämisen sijaan. 

No, tästä päätöksestä näköjään seuraa seinille hyppivä Lilian. :D

"Päästä!!"

Miten nuo varpaat voivat taittua tuolla tavalla ihan joka suuntaan

Jatkoa ajatellen minun olisi hyvä harjoitella Lilianin kanssa sitä, että Lilian pysyy rauhallisena nostettaessa silloinkin kun ei itse valitse kädelle tulemista vaan käsi tulee ja ottaa. En ole itseasiassa näin tehnyt kun täällä mökillä ihan muutaman kerran kun olen ajatellut siirtää Lilianin pois takaisin laitettavan wetboxin paikalta (nostan koko boxin pois siksi aikaa kun kostuttelen sisällön). Muutenhan nämä Lilianin käsivarrella olemiset on aina vain silloin kun Lilian itse kiipeää kädelle. No, Lilian oli kyllä todella rauhallinen nämä pienet nostokerrat mutta silti paremmin harjoittelen sitä mieluummin ihan kotona kunnon terraarion kera. 

Siinä vaiheessa kun tiedän, että nostettaessa Lilian pysyy varmasti rauhallisena, uskallan paremmin tällaisissa poikkeusoloissakin antaa Lilianin välillä tulla tepastelemaan käsivarrelle. Jos esimerkiksi terraarioon palatessa Lilian livahtaisikin kannen päälle, tietäisin voivani rauhallisesti vain nostaa Lilianin takaisin omaan kotiinsa. 

Ps. Lilianista nämä kesälomakuvat tulevat pääsääntöisesti olemaan kännykällä otettuja räpsyjä muovin läpi, joten laatukin on sen mukainen. Mutta hauskoja muistoja ne ovat silti. 

Kesästä nauttimista

Ensimmäinen lomaviikkoni ei ollut kovinkaan kilpikonnaystävällinen, sillä aurinko pilkisteli vain silloin tällöin mutta ei kilpikonnalämpöihin asti. Viikonloppuna tilanne lähti onneksi muuttumaan ja on ollut ihan unelmakelit sekä minulle että Oonalle ja Iitallekin. 

Oonasta kuvasin täällä mökillä lyhykäisen syömisvideon. Molemmat konnat elelevät tällä hetkellä Iitan kesätarhassa, koska en ole vieläkään korjannut Oonan kesätarhan talvella romahtanutta kattoa. 

Iitan syömisvideo on kuvattu aikaisemmin kun olimme vierailulla siskoni pihassa. Iita tuntuu ns. käynnistyvän selkeästi hitaammin viileähkön ensiviikon jäljiltä tähän lämminneeseen kesään. 

Lilianin kesäkoti

Kesäloman alettua viime viikolla muutti myös Lilian mökille. Väliaikaisasumuksena Lilianilla on neljän viikon ajan rei'itetty muovilaatikko, jossa lämmityksenä toimii lämpömatto ihan kuten kotiterraariossakin. Väliaikaisterraarion lisäksi mökin ruokapöydälle mahtuu vain kahvinkeitin mutta syödä voi ihan hyvin sohvallakin. :)  

"Hei sohvalla makaava ihminen! Miksi olen muovilaatikossa täällä pöydällä?"

Tämä on aika toimiva ollut vaikkakin astia on hyvin matala; en lötänyt korkeampaa, jossa olisi ollut tarpeeksi suuri pohjapinta-ala. Lilian tutki heti ensimmäisenä päivänä (iltana) kesäkotinsa kaikki nurkat, joten ei kovinkaan pelottavalta tämä muutos tainnut tuntua. Toki mieluummin Lilian varmasti olisi kesälomankin ajan asustellut ihan omassa kodissaan mutta neljän viikon ajaksi en halua hoitajaa vaan otin mökille mukaan. Enhän minä nyt neljää viikkoa voisi olla näkemättä hymynaamaa. 

Muutoksessa varmasti helpotti se, että kaikki piilot, kivet, puut ja kipot ovat Lilianin omasta kotiterraariosta, joten niissä tuli tutut hajut mukana. Tarkoituksella siirsin ne pesemättömänä, jotta en pese tuttuja hajuja pois. 

Ainoa vähän jännittävä tai pelottava asia täällä tuntuu olevan mökin ulko-oven kolaus kun se laitetaan kiinni. Aika monesti Lilian on vilahtanut oven kolauksen seurauksena piiloon niin, että häntä vain sojottaa piilosta ulkona. Nyt olenkin yrittänyt laitella oven hiljaisemmin kiinni kun tämän huomasin ja joko se on auttanut tai Lilian on muuten vain huomannut, että kyseinen ääni ei tarkoita mitään pahaa.

Eilen asettelin termostaatin anturia (vai mikä onkaan oikea nimi) paremmin, koska se lähti kantta nostaessa pois paikoiltaan (johto tulee kannen läpi kuten väliaikaisterrakuvasta näkyykin). Ennen kuin huomasinkaan, oli Lilian jo puskemassa kuin juna toista kättäni pitkin seikkailulle. Mutta mökillä en jostain syystä halua päästää Liliania seikkailemaan, joten toisella kädellä estin kiipeilyhalut, jonka jälkeen sain syyttäviä katseita osakseni. 

Ruokakin on maistunut, joten kekkolassa on kaikki hyvin kesäloman tuomista muutoksista huolimatta. Aika reipas on minun gekkoni.  

Lisää kukkakuivausta ja uusi nimi ruokalistalle

Ensimmäisten kukkakeräysten kuivumisen jälkeen olen keräillyt aina jonkin verran lisää kukkia kuivumaan. Voikukat kun jäivät laiskuuksissa kuivattamatta, kiinnitin huomiota toiseen keltaiseen tällä hetkellä kukkivaan kukkaan ja selvittelin luontoportin avulla, että sen nimi on Syysmaitiainen ja Herppi.netin listauksen avulla taas varmistuin, että se on kilpikonnille sopiva sapuska. Lehdet ovat niin maata vasten, että ne saavat puolestani jäädä keräämättä mutta saa piristävää keltaista kuivakukkaseokseen mukaan kukat keräämällä. 

Syysmaitiainen

Syysmaitiainen

Syysmaitiainen

Alla olevassa kuvassa näkyy monipuolisin keräys tähän mennessä eli sisältönä on: syysmaitiainen, maitohorsma, valko- ja puna-apila, hiirenvirna, peltosaunio sekä hieman myös siankärsämöä. 

Seuraavaan satsiin keräilin enemmän vielä maitohorsmaa ja jonkin verran apilaa ja syysmaitiaista. Täytyy katsoa siirtyisinko näiden jälkeen jo keräilemään kasvien lehteviä osia, jotta niitä tulisi keräiltyä runsaammin; kukkia kun käytän ihan vain lisukkeena piristämään annoksia ja lehtevät osat ovat tärkemmät. 

Peltosaunio, jota en erottaisi pelkän kukan perusteella päivänkakkarasta

Kukkia keräillessä osui silmiin omalaatuinen ötökkäkin yhdestä maitohorsmasta. Sai tämä horsma pitää kukkasensa, koska en uskaltautunut hätistämään tuota ötökkää pois kukista.

Lisäys 5.8.15: Eräässä facebookin keskusteluryhmässä joku ihmetteli tätä samaista ötökkää ja minäkin sain sieltä siis tiedon, että tämä on Kimalaiskuoriainen. Netti kertoi lisäksi, että kimalaiskuoriaisia löytää useimmiten esimerkiksi maitohorsmasta ja ohdakkeista ja maitohorsmassahan tämä yksilö köllötteli. 

Kukkien kuivattamista talveksi

Pyhä tarkoitukseni oli aloittaa ruoan keräily ja kuivattelu kilpikonnille talvea varten jo keväällä, jotta olisin saanut mm. monipuolisen kattauksen kuivattuja kukkiakin talveksi mutta aloitin talviruokien kuivailun vasta nyt. Ensimmäisenä keräilin peltosaunion kukkia ja olen kuivatellut niitä saunassa. 

Tuoreet kukat näyttävät niin kauniilta ja kauniita ne ovat myös annoksissa mutta kuivauksen jälkeen kauneus on katoavaista. Ruttuiset kukat eivät näytä kovin herkullisilta mutta kyllä ne silti ovat ihan mukava lisä talviannoksissa. 

Peltosaunion kukkien kuivumisen jälkeen keräsin satsin horsmaa sekä apilaa ja tällä hetkellä ne köllöttelevät saunassa. Kukkia en aio kuivata kauhean suurtä määrää, koska pääpainon pidän kasvien lehdissä mutta täytyyhän sitä hieman kaunista vaihtelua saada pelkkiin lehteviin osuuksiin. Yritän loppukesän motivoitua keräilemään ja kuivattelemaan kasveja, jotta riittäisi talvelle mahdollisimman monipuolista kuivaa ruokaa. Parhaat keräilyhetket on tosin ollut enemmän alku- ja keskikesällä.