Uusia ruokia luonnosta ja niiden säilyttäminen

Huono kasvien tunnistaja on oppinut taas muutaman uuden kasvin (toivottavasti oikein, koska kaksi tunnistusta perustuu täysin itse tehtyyn vertailuun Luontoportissa). Kasvit on lisätty blogini Ruokaa luonnosta -sivulle.  

Tällä hetkellä elän kuvitelmassa, että tämä on Rätvänä. 

 

Tämän olettaisin olevan Nurmitädyke. 

Hiirenvirna on kaunis lisä annoksiin. 

Rohtotädykettä on jo paljon maisteltu mutta nyt saatiin mukaan kukatkin. 

 

Sain jonkin aikaa sitten Facebookin nelivarvaskilpikonnat -ryhmästä hyvän vinkin ottaa kasveista kuvat myös valkoisen paperin päällä, jotta yksityiskohdat tulevat paremmin esiin. Toteutus on vihdoin aloitettu ja alla olevat kuvat lisätty Ruokaa luonnosta -sivulle. Hiljalleen pyrin ottamaan vastaavanlaiset kuvat kaikista sivulta löytyvistä kilpikonnille sopivista ruokakasveista. 

Siankärsämö

Orvontädyke

Hiirenvirna

Rönsyleinikki

Rohtotädyke

Päivänkakkara

Kerättyjen kasvien säilyttäminen

Kerään mielelläni aina usemmaksi päiväksi ruokaa kerrallaan ja säilytän sitä jääkaapissa. Aikaisemmin sumuttelin kasvien päälle vettä, jotta kasvit eivät nahistu mutta päälikerros pääsi aina hieman kuivahtamaan. Kiitos työkaveriltani saadun vinkin, saan nykyisin asetella lautasille vain juuri poimitun näköisiä kasveja.  

Kun asettaa kasvien päälle kosteaa keittiöpaperia ja huolehtii sen pysymisestä kosteana, pysyvät kasvit pintaan asti hyvänä. Toki hieman kuivahtaneetkin kasvit konnille maistuivat mutta annokset näyttävät nyt paljon kauniimmilta.

Ulkotarhan rakentaminen ja uusi kasvi "ruokalistalle"

Viikonloppuna aloitin Iitan ulkotarhan rakentamispuuhat. Perjantaina olin lomalla, joten suuntasin rautakauppaan hakemaan tarvikkeita puolisuunnitellulle pohjarakenteelle. Nelivarvaskilpikonnat ovat kovia kaivamaan, mikä täytyy huomioida ulkotarhaa rakennettaessa. Toiset eivät ulotuta verkkoa/muuta estettä koko pohjan alalle, jos maa on erittäin kovaa kaivaa mutta mökillä piha on pehmeää hiekkaa eli karkaamiseste täytyy löytyä ihan joka puolelta; myös pohjan alta.

Lähtötilanne. Ei muuta kuin lapio kauniiseen käteen ja pohja-alue puhtaaksi verkon laittamista varten. 

Kaivuri ite. :D 

Hiekkamaa on todella kivistä eli raskasta kaivaa. Korotan mieluummin maata tarhan ulkopuolelta kuin kaivan syvälle

saadakseni sopivasti kaivautumissyvyyttä. :)

Verkko pohjalle; reunoille sekä saumakohtiin betonia pitämään verkko paikoillaan. 

Tähän vaiheeseen ulkotarha tällä kertaa jäikin. Seuraavaksi pitäisi ryhtyä rakentamaan seiniä ja ajattelin toteuttaa ne samalla periaatteella kuin Martilla ja Oonallakin eli käyn kaatamassa koivuja ns. runkopuuksi ja muuten verkkoa. Ulkopuolelle tulee samanlainen musta "kukkapenkinreunuspuu" kuin kahdessa muussakin, jotta ulkotarhan seinistä ei näe läpi (kasvit ovat vihreämpiä aidan toisella puolen). Oonan kanssa se on toiminut loistavasti, Martti yrittää jonkin verran kiipeillä seinää vasten; katsotaan miten toimii Iitalla. Ainahan voin myöhemmin tehdä muutoksia, jos Iitaa kovin houkuttaa kiipeily seiniä vasten. 

Tekisi mieli kerätä sopivan kokoisia kiviä ja peittää niiden avulla verkko ennen pohjamateriaalien laittoa. Tällöin Iita ei pääsisi kaivaessaan suoraan verkkoon mutta en tiedä onko se vainoharhaista. Toinen mietintä on se, että korotanko betonin avulla vielä reunoja jonkin verran ylöspäin ja törkkäisin seinäverkot suoraan betoniin kiinni. Katsotaan mihin päädyn. :)

Uusi kasvi ruokalistalle

Ja ihan pikkujuttu lopuksi eli Luontoportti.comin perusteella olettaisin alla olevan kasvin olevan Orvontädyke eli sopiva konnien ruokavalioon. Kasvi on erittäin pieni mutta yksi lisä lautaselle kuitenkin. Ja kaikenlisäksi kukkiessaan erittäin kaunis. Kameran sisällä on kuvia muistakin kasveista, joiden nimiä en vielä tiedä, joten niitä en myöskään kerännyt mukaani. Tätä konnat pääsevät maistelemaan huomenna. 

Hulluko?

Toiset istuttavat ostamiaan kasveja, minä pihasta haalimiani rikkaruohoja. Hulluuttako? Ehkäpä ei, sillä istutuspuuhien tavoitteena on seurailla valittujen kasvien kasvua ja kuvata niitä eri kasvuvaiheissa. Joskus tuntuu, että kaikkine vaatimuksineen kilpikonnien hoitaminen on ydinfysiikkaa mutta mielenkiintoista sellaista.

Istutetut rikkakasvit

Tämän istutin tähän ensin ja siitä tuo ylempi idea sitten lähti.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, olen päättänyt opetella tunnistamaan kasveja paremmin. Hankalin tilanne on keväisin, jolloin ei pysty tunnistamaan kasveja kukinnosta vaan tunnistaminen pitäisi pystyä tekemään nuorista lehdistä ja haluaisin pystyä ruokkimaan konniani monipuolisemmin jo heti keväästä lähtien. Tähän aikaan vuodesta mökkimme pihamaalla kasvaa jo vaikka mitä mutta en uskalla poimia kuin ihan niitä tiettyjä harvoja tuttuja kasveja, koska en tiedä mitä muut lehdet ovat; ne ovat vain kasvien lehtiä.

Kaikki tuntevat Rentun ruusun eli maitohorsman (tuntevatko?). Siinä on vallan oiva esimerkki siitä, kuinka hankalaksi kasvi itsensä tunnistamisen tekee. Juuri maasta noussut taimi on aivan erilainen kuin hieman kasvaneempi taimi. Ja kaikki aikaisemmat kasvuvaihteet ovat täysin erinäköisiä kuin itse "aikuinen kukkiva kasvi". Kasvin lehti tietysti tässä hieman myöhäisemmässä kasvuvaiheessa noudattaa jo kukkimisvaiheen ulkonäköä mutta silti...

Yritin lähteä selvittämään kuvaamieni kasvien nimiä www.luontoportti.com sivuston avulla. Ongelmaksihan tässä muodostui se, että pystyin antamaan aika suppeat tiedot kasvista, koska kasvithan eivät vielä ole lähelläkään kukkimisvaihetta. Ja toinen ongelma oli se, että ko. sivustolla olevat kuvat ovat pääasiallisesti ns. täysikasvuisista kasveista. Mitäpä tein minä... Heitin muutaman kuvan Facebookin nelivarvaskilpikonnat -ryhmään ja kysyin minkä kasvin alku on kyseessä. Sieltä löytyy aina niin hyvä apu. :)

Kasvi tunnistettiin Päivänkakkaraksi. Mielenkiinnolla seuraan lehtien 

muotojen muutoksia.

Tästä kasvin alusta sanottiin, että on joko oja- tai kyläkellukka; 

kaikki kellukat kuitenkin sopivat kilpikonnille. 

(Lisäys: todennäköisemmin Hanhikki, joka kuuluu kellukoiden kanssa samaan sukuun)

Tämän kasvin tuomio oli, että "sopii kilpikonnille". Nimeä ei erittäin hyvä kasvitietäjä juuri muistanut, 

mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa selviä kun tämän kasvua paremmin seurailee.

(Lisäys: kasvi sai nimekseen Rohtotädyke)

Tämä kasvi sai kysymysmerkin, eli voisi olla jokin suolaheinä, jolloin sisältäisi oksaalihappoa, jota 

konnat toisinaan syövät alentaakseen kehon pH-arvoa. Kokeilin jopa maistaa tätä ja maku oli lähinnä 

hapan ruoho. Kasvi löytyy "rikkaruohopenkistä" eli seurailen miten ulkonäkö muuttuu kasvun myötä. 

Tämä kasvi päätyi suoraan "rikkaruohopenkkiin" ja seurataan, mikä tästä kasvaa. Jatkossa tämän sitten tuntee. 

(Lisäys: mahdollisesti Peltovillakko)

Tähän kasviin en toistaiseksi saanut komentteja, joten seuraillaan tätäkin minkälaiseksi kasvaa isompana.

Tämän kasvin vierelle laitoin tunnusmerkiksi ison kiven, jotta voin 

katsoa mitä tästä kasvaa. 

Jos joka vuosi oppisin tunnistamaan "nuoresta asti" kahdesta kolmeen kasvia, osaisin tunnistaa kymmenen vuoden päästä niitä jo aika monta. Ja myös tässä blogissa minulla olisi aikamoinen saalis valokuvia kasvien eri kasvuvaiheista, joita muut voisivat halutessaan hyödyntää. Katsotaan miten käy. :)