Lepoa lepoa...

...Nimittäin blogin tähtien henkilökunnalla. Tai ei voi täysin sanoa, että blogimaailmassa olisi pelkkää lepoa tullut vietettyä, sillä aika on edelleen hupsahtanut puutarhan etenemisen tarinoinnissa toisessa blogissani, joten nyt täytyykin tarinoida täällä pitkältä ajalta kerrallaan kuulumisia aiheista, joista on pitänyt kirjoitella säännöllisesti. Ja ensimmäisenä gekkolaan. 

Lilianin ruokahalu oli muutosta lähtien erittäin hyvä. Sapuska maistui ja Lilian kasvoi hyvää vauhtia isoksi tytöksi. Keväällä syöminen kuitenkin loppui kuin seinään ja vaikka olin kevätpaastoista lueskellut, tuli sitä silti oltua hieman huolissaan. Kyse on kuitenkin ihan ensimmäisestä omasta gekosta. 

Pisimmillään Lilian oli täysin syömättä kolmisen viikkoa, minkä jälkeen luulin jo, että ruokahalu palasi. Mutta paastot jatkuivat pätkittäin niin, että viikko tai kaksi meni syömättä, minkä jälkeen maistui ehkä yksi tai kaksi sirkkaa tai torakka. Nyt tämä blogin laiminlyönti kostautuu, sillä enää jälkikäteen en ihan tarkalleen muista kaikkia aikajaksoja ja tämän blogin yksi tarkoitus olisi nimenomaan saada itsellenikin muistikirjaksi näitä tärkeitä tapahtumia. On hyvä tuntea (oppia tuntemaan) oman lemmikin normaalit rytmit, jotta epänormaalin osaa ajoissa tunnistaa. Mutta näillä mennään, koska enää ei ajassa pääse taaksepäin.

Jollen ihan väärin muista, vähäisempi syömistahti jatkui heinäkuulle asti (joskin ei enää ihan viikon paastojen kera) kunnes ruokahalu heinäkuun loppupuolella yhtäkkiä pompsahti ennalleen. Siitä lähtien ruoka onkin maistunut taas lähes päivittäin ja edelleen Lilian saa syödä niin paljon kuin haluaa; liikagrammoja ei nimittäin ole kertynyt vaan ihan sopusuhtaisia ollaan.

Lilianin herkkuja, minun ei

Torakathan olivat alunperin ajatuksena äärimmäisen ällöttäviä mutta halusin jotakin vaihtelua ruokavalioon, joten ei auttanut... Torakoita oli kokeiltava, koska jauhomadot ja jättijauhiksethan eivät kelvanneet. Nyt kun tässä kesästä lähtien torakoiden kanssa olen asustellut, eivät ne niin pahoja olekaan. Oikeastaan aika helppoja ja pinsettien avulla niitä on helppo syöttääkin. Paljain sormin en kyllä todellakaan koske ja toivon, etten koskaan myöskään pudota tällaista lattialle. Olen edellisestä lauseesta huolimatta harkinnut jopa sellaista, että kokeilisin kasvattaa näitä argentiinalaisia eli herppipiireissä dubioita itse.  

Vain kerran Lilian on syönyt kaksi torakkaa eli ihan alkuvaiheessa kun torakoita alettiin maistelemaan. Kaikkina muina kertoina se on yksi torakka koosta riippumatta. Tällä hetkellä en ole enää toista edes tarjonnut. Lilian syö aika isoa torakkaa ja jopa täysikasvuisia naaraitakin on mennä hupsahtanut kitusiin. Maistelut aloitettiin n. parisenttisistä mutta siitä olen pikkuhiljaa suurentanut kokoa ja Lilianillakin rohkeus kasvoi pikku hiljaa niin, että nyt tietää nirhaavansa jo ihan kaikki herkullisesti sätkivät ötökät (paitsi jos ne potkaiseekin naamaan). Kaikista mukavin koko on mielestäni kuitenkin noin 3 senttinen torakka.

Minun täytyisi saada mitattua Lilianin pituus, jotta pystyisin vertailemaan naarasgekkojen keskimääräisiin pituuksiin. Lilian taitaa kuitenkin olla aika pitkä rakenteeltaan, koska painoakin on kohtuullisesti ilman, että näyttää pulskalta. Mutta milläs mittaat kun ei Lilian malta olla paikoillaan, jos kädet heiluu lähettyvillä. Lilian on niin seikkailija. :) 

"Huoh, ei se tajua lopettaa kuvaamista ja laittaa valoja pois, menenpä siis piiloon..."

Lisääntyneet seikkailuhalut

Lilian on ollut heti muutosta lähtien mielestäni ihan rohkea pikkuinen gekko, sillä ruoka alkoi maittamaan lähes heti ja näkösälläkin liikuskeltiin lähes päivittäin (tai siis iltaisin/öisin). Aika pitkälti Lilian tuolloin kuitenkin kurkisteli lempiluolastaan tai löhöili terran takaosissa. Nykyisin Lilian ilmestyy melkein heti valojen sammumisen jälkeen piilosta vipeltelemään pitkin poikin terraariota tai sitten löhöilemään/nukkumaan terran etuosassa sijaitseville kiville; välillä toki poseerataan terran takaosassa olevan "korkean" tason päällä. Minähän olen tästä enemmän kuin mielissäni, koska olen saanut ihailla entistä enemmän näkösällä poseeraavaa kaunista kekkoloistani. 

Lilianilla on alkanut myös tulemaan ihan itsestään välillä aika voimakkaitakin hinkuja päästä vähän kiipeilemään terraarion ulkopuolellekin ja yleensä silloin Lilian ilmestyy terran etulasin luokse pää pitkällä tillittelemään tai välillä jopa lähtee kiipeämään etulasia vasten. Pitkälle Lilian ei kuitenkaan pääse, sillä annan maksimissaan kiivetä minua pitkin olkapäälle mutta en kuljeta mihinkään muualle tepastelemaan. Tämä on onneksi tyydyttänyt seikkailutarpeet. Lilian käykin yleensä joko vain käsivarrella tai olkapäällä hetken katselemassa ja sen jälkeen tallustelee käsivartta pitkin takaisin omaan kotiinsa. 

"Avatkaa!"

"Tuolla lasin takana siintää seikkailut"

Takaisin vielä torakkahetkiin, sillä aina nämä Lilianin kasvaneet seikkailuhalut eivät ole minun mieleeni. Unohdin viimeksi tarinoida sen, että ensimmäisen torakan syömisen jälkeen Lilian päätti, että hän haluaisi seikkailemaan käsivarrelle. Minulla oli toisessa kädessä pinsetit, joissa kökötti jalkojaan niin vimmatusti vispaava torakka (kukapa ei haluaisi päästä karkuun...) ja toisessa kädessä oli kuppi, jonka avulla varmistelen, että jos torakka tipahtaa pinseteistä, tipahtaisi se toivottavasti siihen kuppiin (niin varmasti...). No lisäksi sitten Lilian lähti kiipeämään kuppikäsivarttani vasten mutta onneksi perui hetken päästä aikeensa kun rauhallisesti nostin kättä korkeammalle ennen kuin Lilian ehti kokonaan könytä itsensä käsivarren päälle. Tässä vaiheessa torakkaharjoitteluita minulla ei kyllä kykeneväisyys riitä siihen, että pitelen torakkaa pinseteissä kuppi toisessa kädessä ja samaan aikaan vahdin, ettei Lilian tipahda seikkailuretkellään pois käsivarrelta. :D

Kolme argentiinan torakkaa herkuttelemassa porkkanalla

Torakoita

Otsikko aiheuttaa tavallaan kylmänväristyksiä, sillä torakathan ovat aika kauhistus. Mutta tänään kävin hakemassa ihan tarkoituksella kotiimme torakoita; nimittäin Lilianille ruoaksi. 

"Minä saan tuon palvelijan suostumaan ihan mihin vain..."

Olen yrittänyt tarjota sirkkojen lisäksi Lilianille sekä jauhomatoja että jättijauhomatoja mutta kummatkaan eivät ole kelvanneet. Haluaisin, että ruokavalio olisi kuitenkin hieman monipuolisempi kuin pelkät sirkat, vaikka hyvin niilläkin Lilian on kasvanut isoksi gekoksi. Nyt sitten kokeiluun menevät torakat, joiden osalta alunperin ajattelin, että niitä ei ikinä minun kotiini tule. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Näin alkuunsa minulla on kokeiltavana kymmenkunta torakkaa

Torakoitakin on monia erilaisia ja nämä ovat argentiinan torakoita. Erilaisten lähteiden perusteella nämä ovat rauhallisia ja kykenemättömiä kiipeämään sileää seinämää pitkin, jolloin karkaamisvaaraa ei ole. Helppohoitoisiakin näiden pitäisi olla, joten katsotaan miten yhteiselämä torakoiden kanssa lähtee liikkeelle; ja kelpaavatko Lilianille ruoaksi sirkkojen lisäksi.

Minustako puhutaan?

Kauhistukseni huomasin, että tässä on yli kaksi kuukautta hupsahtanut ilman, että olen julkaissut Lilianista ottamiani kuvia. Niitäpä onkin ehtinyt kertymään tietokoneelle melko paljon. Toki tässä on muutenkin tullut vietettyä hiljaiseloa, sillä tietokoneella vietetty aika on nyt hurahtanut puutarhainnostuksen eli puutarhakuvien vallassa.

Kauniilla kivellä on hyvä ottaa nokoset