Uuden ulkotarhan eteneminen

Iitan ulkotarha on edennyt hävettävän surkeaa tahtia. Kesäloma alkaa viikon päästä mutta Iitan mökkikoti ei ole vielä valmis. Näin ollen Iita aloittaa loman Oonan ulkotarhassa.

Tähän vaiheeseen Iitan ulkotarha eteni kesäkuussa eli pohjaverkko laitettu.

Tänä viikonloppuna sain sentään aikaiseksi sen, että seinäverkko on nyt jykevästi paikoillaan. Käytännössä "enää" puuttuu seinien runkorakenne sekä katto ja ulkotarhan sisustukset. Niin ja tietysti tuo musta puureuna, jota laitan myös Iitan tarhan ympärille estämään ulosnäkemistä (ruoho on vihreämpää jne...). 

Kiinnitin verkon betonin avustuksella ja paikka paikoin nostin betonin avulla enemmänkin seinää ylöspäin, koska kaivuri-minä oli kaivanut niin epätasaisen pohjan. Nyt betoni saa kuivua viikon verran, jonka jälkeen pohjalle voi laittaa jo hiekat ja mullat, jotta Iita voi valvotusti tepastella päiväsajat omassa rauhassaan eli vain yöt viettää Oonan tarhassa. 

Onneksi runkoa varten puut on jo kaadettu eli ei tarvitse muuta tehdä kuin sahata sopivaan mittaan ja kiinnittää puut toisiinsa sekä verkkoon; sen jälkeen pääseekin rakentamaan kattoa. Jokaiseen kulmaan tulee pystypuut ja pitkälle sivulle myös yksi pystypuu tuomaan tukevuutta. Pystypuiden päälle vaakaan seinien yläreunat, joiden päällä kattorakennelma lepää eli ihan kuten Oonankin tarhassa. 

Eiköhän tämä tästä vielä valmistu. :)

Lehden takana on turvapaikka

Oona rymysi tyypilliseen tapaansa kaarnatunnelin ympäristössä ja siinä rymistessään kolisutti kilpeään pohjalla oleviin kiviin. Ääni oli niin pelottava (vaikka itse aiheutettu), että suhahduksen kera hävisi koko konna kilpensä sisään. Sieltä uskaltauduttiin kurkkimaan hiljalleen käyttämällä lehteä suojakilpenä. 

"Kauhea ääni mutta en malta olla kurkkaamatta..."

"Uskaltaisinkohan vähän enemmän kurkata..."

"...mitään ei näy, kurkkaan vielä vähän enemmän..."

"Täh, ei mitään muuta kuin henkilökunta taas toljottelemassa."

Lopuksi mainostus ihka ensimmäisestä arvonnasta, johon osallistun. Huomioni kiinnittyi siihen, että lahjakortti arvotaan lemmikkitarvikeliikkeeseen, jossa on huomioitu myös matelijat. Varsinkin Martin kannalta siellä myydään kiinnostavia kuivattuja ja säilöttyjä ötököitä, joita luultavasti tilaan jossain vaiheessa joka tapauksessa kokeeksi. Ensin tosin teen perusteellisen googlauksen ko. tuotteista. :)

Varvasperhonen

Viikon takaisen viikonlopun ihastuttava tuttavuus oli kaunis sinervä perhonen. Mennessäni terassille perhonen majaili kengässäni ja pysyikin siellä hakiessani kameraa. Mutta harmistus oli valtava, koska ehdin ottamaan vain yhden kuvan ennen kuin perhonen lehahti lentoon.

Istahdin harmistuneena kamerani kanssa mökin portaille; se siitä perhosen kuvaamisesta. Mutta ei mennyt kauaakaan kun perhonen liihotteli ympärilläni ja yhtäkkiä laskeutuikin jalkani päälle.

Siinä sain käännellä ja väännellä jalkaani ihan miten halusin saadakseni erilaisia kuvakulmia ja lopuksi houkuttelin perhosen myös kädelleni. Koska en tunne perhosia, nimesin tämän varvasperhoseksi. :) Myöhemmin tosin erään toisen blogin avustuksella pääsin oletukseen, että tämä olisi jokin sinisiipi. Sinisiipi tai varvasperhonen, joka tapauksessa kaunoinen poseeraa nyt useammassa eri kuvassa hieman erilaisissa kuvakulmissa, koska en osannut valita otoksista vähäisempääkään määrää.

  

Hirviö mökin pöydällä

Mökin terassilla pöydän päällä odotteli hiljaa karmiva ötökkä; lieneekö tämä jokin sarvijäärä tms.? Jos tämä olisi lentänyt kohti, olisin kiljaissut ja juossut karkuun mutta paikoillaan olevana uskaltauduin kuvaamaan sen.

Kivikon suloinen asukki

Matelijoista tykkäävänä olin todella iloinen saadessani hyvän kuvan sisiliskosta mökkimme pihamaalla. Kuvaa metsästäessä ehdin jo pettymäänkin mutta onneksi lopputuloksena pääsin kuvaamaan suloista liskoa läheltä.

Sisilisko paistatteli päivää puutarhapuromme yläaltaan kivikon vierellä ja itselleni tuli kova kiire hakea kamera mökistä. Ehdin nappaamaan yhden kuvan ja lisko sujahti piiloon kivikkoon; ehkä liikuin liian äkkinäisesti, vaikka yritin olla varovainen. Tätä liskoa on uhannut jossakin vaiheessa jokin, koska on pudottanut häntänsä.

Vaan ei mennyt kauaa kun rohkea lisko kurkkasi toiselta puolelta mökkiä; joko uskaltaisi palata aurinkoon. Onneksi jäin hieman sivummalle odottelemaan ja palkinnoksi sain monta mukavaa kuvaa.

Laskeuduin hiljalleen lähemmäksi liskoa koko ajan kuvaten, jotta saan aina vähintään pari kolme kuvaa kultakin etäisyydeltä. Loppujen lopuksi lisko päästi minut jo melkoisen lähelle; tosin tarkkaavainen katse seurasi koko ajan liikkeitäni.

Ilmeisesti ajan kuluessa aloin vaikuttamaan ihan harmittomalta kameroineni, koska lisko uskalsi jo asettautua hieman rennommin ja katsella vähän muuallekin.

Sammakkolampi -nimisen sivuston mukaan sisiliskot pysyttelevät yleensä samalla pienellä elinpiirillä, joten toivottavasti pääsen kuvailemaan liskoa vielä myöhemminkin. Ehkäpä alla olevassa kivikossa paistattelisi jonain päivänä auringossa useampikin sisilisko kerrallaan. Sijainti on taatusti aurinkoinen ja viikonloppuisin kivikon vierellä pulputtaa vesikin.