Kilpikonnat päätyvät nettiin

Niin siinä kävi, että seurattuani aikani mm. siskoni blogia, päädyin haluamaan oman kilpikonnablogin. Eniten ehkä olen kaivannut kanavaa, jossa voin mielin määrin jakaa kuvia kilpikonnistani ilman, että se alkaa ärsyttämään ketään. Blogiahan ei tarvitse lukea, ellei aihe kiinnosta.

Vaikka pääsääntöisesti olen kaivannut paikkaa konnakuville ja -tarinoille, luultavasti intoudun hössöttämään täällä myös ihan muutakin. Veikaanpa, että pääsääntöisesti ne "muut" liittyvät joko mökkiin, itämaiseen tanssiin tai ratsastukseen. Mutta koska en halua varsinaista "tässä minun koko elämäni -blogia", ulkoasu keskittyy kilpikonniin kuten suurin osa sisällöstäkin.

"Konnahistoriani" on n. 20-vuotinen mutta kerron siitä erittäin tiivistetysti myöhemmin. Nyt haluan vain ns. "korkata" tämän blogin; kiitoksena siskoni uurastuksesta blogin ulkoasun parissa, aloitan hänen ottamillaan hienoilla valokuvilla nelivarvaskilpikonnistani.

Ensimmäisessä kuvassa esittäytyy Oona. Nimestään huolimatta Oona on v. 2004 kuoriutunut koiras. Hautomislämpötilojen perusteella Oonasta odotettiin naarasta mutta meilläpä asusteleekin erittäin pirteä poitsu. Oona on asunut luonamme heti pienestä pitäen.

Toinen esittäytyjä on Iita, joka on muuttanut luoksemme joulukuussa 2013. Iita on kuoriutunut arviolta v.1995-1997 ja olemme tietääksemme kolmas koti Iitalle. Nyt ei enää uusia perheitä tule vaan tässä kodissa Iita elää niin kauan kuin luonto "määrää".

Punakorvaherramme Martti tulee esittäytymään myöhemmin, koska kirjoittelen tätä ensimmäistä kirjoitusta mökiltä. Kylläpä vain; mökilläkin pitää olla tietokone ja nettiyhteys. Mutta täällä minulla ei ole kansiota täynnä konnakuvia.

Mielenkiinnolla tutustuen siis bloggailun ihmeelliseen maailmaan. Minut voi blogin lisäksi löytää Herppi.netistä tai Youtubesta.