torstai 3. heinäkuuta 2014

Kukkaisia annoksia herkkusuille

Annokset vain kaunistuvat mitä pidemmälle kesä etenee. Alla olevat ruoat on kerätty sunnuntaina ja edelleen näin torstaina näyttävät juuri kerätyiltä. Minun tuleekin kerättyä ruokaa noin viikoksi kerrallaan. Tällä kertaa annoksista löytyy (muistankohan kaikki...):

  • Siankärsämön lehtiä ja kukkia
  • Piharatamoa
  • Rohtotädykkeen lehtiä ja kukkia
  • Vadelman lehtiä
  • Apilan lehtiä ja kukkia
  • Hiirenvirnan lehtiä ja kukkia
  • Päivänkakkaran lehtiä ja kukkia
  • Rönsyleinikin lehtiä ja kukkia
  • Pihasaunion lehtiä ja kukkia (tämä kasvi on vielä lisäämättä ruokaa luonnosta sivulle)
  • Voikukan lehtiä
  • Maitohorsman lehtiä

Iitan annoskuvat


Kaunis on annos; ei tällaisia pääse talviaikaan nautiskelemaan.

Iita marssii ruokalautaselle ennen kuin ehdin edes kyykistymään terraarion viereen. Houkuttelen Iitan pois lautaselta parin lehden avulla ja tipautan lehdet maahan. Sillä aikaa kun Iita nauttii ne alkupalaksi, on annos jo aseteltu ja herkuttelija voi saapua pääruoalle. 


Iitalla oli kauhea kiire ettei vaan kukaan ehdi syömään nenän edestä. 

Hiirenvirna menossa.

Herkullista rohtotädykettä.

Voi miten hyviä on apilan kukkaset...


...kuten myös lehdet. 

Tässähän aiheuttaa toiselle ihan valinnan vaikeuksia.

Oonan annoskuvat



Ruokalautanen oli äärettömän kiinnostava kun hääräsin sen kimpussa ja kuvittelin herran nälkäisenä odottelevan herkkuateriaa. Jouduin nostelemaan Oonan monta kertaa kauemmaksi saadakseni ruoat lautaselle, koska mihin muuallekaan ukkeli itsensä tunkee kuin ihan ruokalautasen keskelle. Oonan pitää saada olla aina siellä missä tapahtuu jotakin.


Muutamaa syömiskuvaakin haaveilin ottavani vaan kuinkas sitten kävikään. Niin kauhea kiire kuin sinne ruoan sekaan oli niin sitä suurempi kiire sieltä oli pois. Ei maistunut lehdet eikä kukat ja pian näkyikin vain poistuva ahteri kameran linssille. 



Oli annoksesta sentään puolet kadonnut kun tulin kauppareissulta takaisin kotiin ettei tikku-ukko ihan kokonaan kuihdu näkymättömiin. Välillä on pakko tankata, että jaksaa vipeltää.

2 kommenttia:

  1. Miten nuo kilpparit osaavatkin olla niin herttaisia syödessään :)
    Olimme juuri Kroatiassa ja siellä majatalomme pihalla asusteli viisi kilpikonnaa. Oli ihana katsella, kun ne mutustelivat salaattia, jota omistajaperhe niille toi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma haave olisi joskus päästä matkustamaan Galapagossaarille päästäkseni ihastelemaan mm. kilpikonnia ja isoja liskoja luonnossa.

      Mahtaakohan syömisen viehättävyys tulla siitä suloisesta kömpelyydestä? Eilen taas tuijottelin Iitaa syömässä ja ne maiskuttelun äänet ja kieli. ♥ Minun tulee hyvin usein syötettyä vähäsen jotakin suoraan kädestäkin kun se vasta jotenkin äärimmäisen kivaa onkin. :) Siskon pupuillekin tekisi mieli aina jotain syöttää mutta yritän hillitä itseäni etten possuta niitä. :D

      Poista