perjantai 31. lokakuuta 2014

Lisää kotiutumiskuulumisia

Kotiutuminen on edelleen edennyt vallan mainiosti eli sirkat maistuvat hyvällä halulla ihan jokainen päivä. Täytyyhän sitä saada ravintoa, jotta jaksaa kasvaa isoksi tytöksi. Lisäksi sirkat kasvavat kovaa tahtia omassa kodissaan, joten niitä sietääkin syödä, jotta minulla ei ole kohta käsissäni isoa määrää liian isoja sirkkoja. :) Luulen tosin, että pk-seudulta löytyy sen verran herppiharrastajia, että liian isoiksi hupsahtaneille sirkoille löytyisi kyllä hakija. 

Olen aloittanut sellaisen kokeilun, että kopsutan/kilkutan kynnellä muutaman kerran kuppia aina kun olen täyttänyt sen sirkoilla eli tavoittelen hieman tällaista ruokakellomaista systeemiä. Yhtenä päivänä kilkutukseen selkeästi jo reagoitiin eli herättiin välittömästi nokosilta kurkkimaan piilon ovelle ja ilmestyttiin hetkessä hotkimaan sirkkoja. Katsotaan onko tämä toimiva kokeilu vai oliko tuo yksi kerta ihan vain sattumaa. 



Tästä sopivan suojaisasta paikasta on muodostunut pikkuisen lempipaikka, jossa vietetään aikaa toisinaan ihan valoisallakin. Valoisaan aikaan yleensä on ahteri kohti "yleisöä", jotta pään saa mukavasti varjoisalle alueelle. "Yöaikaan" sieltä taas yleensä kurkistelee pieni suloinen naama. 

Alunperin vasemmalla näkyvän tekokasvin lehdistö oli enemmän suojaamassa näkyvyyttä tuonne mutta nyt kun pieni on ehtinyt jo jonkin verran tottumaan uuteen kotiinsa, olen siirtänyt lehtiä hieman, jotta pystymme toljottamaan paremmin. 


Ns. käsittelyharjoituksia en ole vielä varsinaisesti aloittanut, vaikka pikkuinen on kasvattajan luona käsittelyyn tottunutkin. Mutta elämässä tapahtui niin mullistava muutos, että haluan edetä ihan hiljalleen eli nyt olen pariin oteeseen vasta laittanut käden terraarioon niin, että sitä saa tulla haistamaan jos itse haluaa. Sylilemmikeitähän matelijat eivät ole mutta vähintäänkin sen verran käsittelyyn olisi hyvä tottua/totuttaa, että hoitotoimet/-tarkistukset onnistuvat ilman, että se on kekkoloiselle aina valtaisa stressi. 

Jos laittaa silmät kiinni, ei kukaan näe?

Psst... Menin ja ex-tempore tilasin itselleni uuden valovoimaisemman objektiivin. Nykyisellä ns. perusobjektiivilla terraariokuvaaminen johtaa useisiin epätarkkoihin kuviin ja nämä ns. tarkatkaan eivät ole niin tarkkoja kuin haluaisin. Toivottavasti uuden objektiivin avulla konnien ja kekkosen kuvaaminen terraariossa helpottuisi. 

7 kommenttia:

  1. Voi Kekkonen sentään, koita nyt puristaa Kekkoskalle jo se nimikin! :) Suoraan kasvoista on vekkulin näköinen, myönnettävä se on ja ainahan on turvallisemman tuntuista olla silmät kiinni, ei näe mitään uhkaavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka suunnasta on ihanan näköinen. :) Kyllä se nimi sieltä vielä pompsahtaa.

      Poista
  2. Suloisuus! :3 Ihanan näköinen lemmikki syö ällöttävän näköistä ruokaa!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin jo vastauksen ja sitten se hävisi julkaistaessa. :o Mutta totesin siinä, että sirkkoja kuhiseva kuppi näyttää kyllä juurikin siltä, että en kaataisi kupin sisältöä omalle kädelle. :D Mutta yllättävän nopeasti tässä siihen sirkkojen käsittelyyn (pinseteillä) alkaa tottumaan kun syöjä on niin ihana. :)

      Poista
  3. Oo, sinulle on tullut gekko :)
    Mainion näköinen tyyppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vekkuli pikkuinen oli eilen ensimmäistä kertaa nenä ihan kiinni (no millin rako) etulasin luona ja siinä sitten tuijoteltiin toisiamme. :) Aikasemmin on katellu pikkuisen välimatkan päästä. Olisi saanu niin mahtavia kuvia mutta en raaskinu lähteä hakemaan kameraa.

      Poista
    2. Parhaimmat hetket tulee silloin kun ei ole kamera lähettyvillä ;)

      Poista