Hulluko?

Toiset istuttavat ostamiaan kasveja, minä pihasta haalimiani rikkaruohoja. Hulluuttako? Ehkäpä ei, sillä istutuspuuhien tavoitteena on seurailla valittujen kasvien kasvua ja kuvata niitä eri kasvuvaiheissa. Joskus tuntuu, että kaikkine vaatimuksineen kilpikonnien hoitaminen on ydinfysiikkaa mutta mielenkiintoista sellaista.

Istutetut rikkakasvit

Tämän istutin tähän ensin ja siitä tuo ylempi idea sitten lähti.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, olen päättänyt opetella tunnistamaan kasveja paremmin. Hankalin tilanne on keväisin, jolloin ei pysty tunnistamaan kasveja kukinnosta vaan tunnistaminen pitäisi pystyä tekemään nuorista lehdistä ja haluaisin pystyä ruokkimaan konniani monipuolisemmin jo heti keväästä lähtien. Tähän aikaan vuodesta mökkimme pihamaalla kasvaa jo vaikka mitä mutta en uskalla poimia kuin ihan niitä tiettyjä harvoja tuttuja kasveja, koska en tiedä mitä muut lehdet ovat; ne ovat vain kasvien lehtiä.

Kaikki tuntevat Rentun ruusun eli maitohorsman (tuntevatko?). Siinä on vallan oiva esimerkki siitä, kuinka hankalaksi kasvi itsensä tunnistamisen tekee. Juuri maasta noussut taimi on aivan erilainen kuin hieman kasvaneempi taimi. Ja kaikki aikaisemmat kasvuvaihteet ovat täysin erinäköisiä kuin itse "aikuinen kukkiva kasvi". Kasvin lehti tietysti tässä hieman myöhäisemmässä kasvuvaiheessa noudattaa jo kukkimisvaiheen ulkonäköä mutta silti...

Yritin lähteä selvittämään kuvaamieni kasvien nimiä www.luontoportti.com sivuston avulla. Ongelmaksihan tässä muodostui se, että pystyin antamaan aika suppeat tiedot kasvista, koska kasvithan eivät vielä ole lähelläkään kukkimisvaihetta. Ja toinen ongelma oli se, että ko. sivustolla olevat kuvat ovat pääasiallisesti ns. täysikasvuisista kasveista. Mitäpä tein minä... Heitin muutaman kuvan Facebookin nelivarvaskilpikonnat -ryhmään ja kysyin minkä kasvin alku on kyseessä. Sieltä löytyy aina niin hyvä apu. :)

Kasvi tunnistettiin Päivänkakkaraksi. Mielenkiinnolla seuraan lehtien 

muotojen muutoksia.

Tästä kasvin alusta sanottiin, että on joko oja- tai kyläkellukka; 

kaikki kellukat kuitenkin sopivat kilpikonnille. 

(Lisäys: todennäköisemmin Hanhikki, joka kuuluu kellukoiden kanssa samaan sukuun)

Tämän kasvin tuomio oli, että "sopii kilpikonnille". Nimeä ei erittäin hyvä kasvitietäjä juuri muistanut, 

mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa selviä kun tämän kasvua paremmin seurailee.

(Lisäys: kasvi sai nimekseen Rohtotädyke)

Tämä kasvi sai kysymysmerkin, eli voisi olla jokin suolaheinä, jolloin sisältäisi oksaalihappoa, jota 

konnat toisinaan syövät alentaakseen kehon pH-arvoa. Kokeilin jopa maistaa tätä ja maku oli lähinnä 

hapan ruoho. Kasvi löytyy "rikkaruohopenkistä" eli seurailen miten ulkonäkö muuttuu kasvun myötä. 

Tämä kasvi päätyi suoraan "rikkaruohopenkkiin" ja seurataan, mikä tästä kasvaa. Jatkossa tämän sitten tuntee. 

(Lisäys: mahdollisesti Peltovillakko)

Tähän kasviin en toistaiseksi saanut komentteja, joten seuraillaan tätäkin minkälaiseksi kasvaa isompana.

Tämän kasvin vierelle laitoin tunnusmerkiksi ison kiven, jotta voin 

katsoa mitä tästä kasvaa. 

Jos joka vuosi oppisin tunnistamaan "nuoresta asti" kahdesta kolmeen kasvia, osaisin tunnistaa kymmenen vuoden päästä niitä jo aika monta. Ja myös tässä blogissa minulla olisi aikamoinen saalis valokuvia kasvien eri kasvuvaiheista, joita muut voisivat halutessaan hyödyntää. Katsotaan miten käy. :)

Hyvää vappua 2014

Kera paukkuserpenttiinin ja konnanruoan, öh, ei kun siis maitohorsman. 

Lisääntyvissä määrin alkaa luonto tarjoamaan konnille monenlaisia herkkuja, joita (noloa mutta totta) tunnistan aika huonosti. Haastan itseni keräilemään kuvien muodossa erilliselle sivulle konnien lautasille päätyneiden kasvien kuvia (kera nimen tietysti). Jotta siellä ei esiinny vain voikukka, on pakko opetella tunnistamaan uusia kasveja. No ihan noin huono tilanteeni kasvien tunnistamisen suhteen ei ole mutta melkein. 

Jotain ihan muuta

Nimittäin valokuvasaastetta luontoretkeltä, jonka teimme siskoni kanssa pääsiäisviikonloppuna sekä muutama kuva eiliseltä. Kaikki kuvat ovat joko ihan mökin pihapiiristä tai mökkiä ympäröivästä luonnosta. Ajattelin saastutella mm. luontokuvilla blogia jatkossakin, vaikka pääpaino kilpikonnaturinoinnilla ja -kuvilla onkin.

Kuvaaminen on mielestäni mukavaa puuhaa ja kaikista eniten olen kiinnostunut ns. luonnon pienistä yksityiskohdista. Maisemakuviakin otan, mutta monesti niistä tulee tylsempiä kuin lähikuvatessa luonnon ihmeitä. Kuvaan Canonin EOS 500D järkkärillä, jossa on ihan perusputki. Olen tähän asti laiskuuksissani käyttänyt kameran valmisohjelmia mutta nyt päättänyt opetella säätämään itse enemmän.

Kuvausretki 20.4.2014

Kuinka kaunis voikaan olla vuositolkulla maassa lojunut puu. 

En osannut valita kummasta pidän enemmän, joten laitoin molemmat. 

Perhoskuvien kohdalla kävi sama valintaongelma kuin pajunkissoissakin. 

Inhoan hämähäkkejä mutta täytyi silti kuvata.

Kivi ja puu; kaksi asiaa, jotka viehättävät silmääni erittäin paljon. 

Herkkiä hetkiä keskellä metsää.

Muurahaisten kantokyky on uskomaton.

Tämä kuva on mökin parkkipaikan vierestä. Kauniit selkeät kuviot tällä kyyllä.

Kuvausretki 26.4.2014

Tällä "retkellä" olin itsekseni ja kuvasin vain muutamia kohteita, joten kuviakaan ei ole miljoonaa kappaletta. Joskin jälleen kävi siten, että yhdestä kohteesta on kaksi hieman erilaista kuvaa, koska en osannut valita; pidin molemmista. 

Palleroporonjäkälä on yksi kauneimmista asioista luonnossa. 

Nämä ovat samat oksat kuin ylläkin. Saatoin ehkäpä siirtää niitä ihan vain kuvaustarkoituksessa paikasta A paikkaan B. 

Ja tässä nämä ns. tuplakuvat. Lehdet ovat kauneimmillaan silloin kuin ovat vasta lähteneet kasvamaan.

Ja tulihan minua taas kyykin moikkaamaan. Tämä kyy luikerteli kohti saapastani  (seisoin paikoillani) ja kun kyy alkoi olemaan turhan lähellä, liikautin jalkaa. Kyy pelästyi mutta ei paennut vaan alkoi uhkailemaan eli ensin selkeästi pullistui ja sen jälkeen alkoi sihisemään. En ollut aikaisemmin kokenut käärmeen uhkailua joten kuvaamisen lisäksi katselin innoissani. 

Meidän pihapuron putous. :)

Kukkaistytön onnen hetket

Toiset keräävät kukkia maljakkoon, toiset konnan lautaselle.

Paras paikka on ruoan keskellä.

Taisi joku kerätä herkkuja ulkoa hieman liikaa, koska kekoja löytyi pitkin terraa. 

Asumisjärjestelyt

Meillä on niin sanottu kilpikonnahuone, josta konnien lisäksi löytyy vain tietokone ja pieni televisio. Nelivarpaat asuttavat kaksikerroksista viritystä, jonka vieressä sijaitsee Martin 450 litraa vettä ja runsas kuivataso. Nelivarpaista Oona asuu konnakerrostalon yläkerrassa ja Iita alakerrassa eli kumpainenkin omissa noin kahden neliön terraarioissaan. Iitan terraarion pohjassa on pienet renkaat, jotta terraariota pystyy liikuttelemaan siivousten yhteydessä. 

Molemmilla nelivarpailla on tällä hetkellä monimetallilamput ja lisäksi päivänvaloputket. Pohjamateriaalina on sekoitus Kekkilän Hajusieppoa sekä puhallushiekkaa; osa terraariosta on täysin hiekkapohjainen. Lisäksi löytyy tietysti mm. kiviä, kantoja ja kestäviä muovikasveja. Terraarion "sisustuksessa" pyrin siihen, ettei jokainen nurkka näy kilpikonnan näkökulmasta yhdellä vilkaisulla ja toivon terraarion näin olevan mielenkiintoisempi. 

Oona on kuvaushetkellä Iitan luona kylässä. 

Vai olisiko tämä konnamaisempi kuva kokonaisuudesta? 

Psst... Kiinnitä huomio alakerran oikeaan alareunaan...

Kesämökilläkään konnia ei ole unohdettu eli mökin pihasta löytyy kesäasunnot tällä hetkellä sekä Oonalle että Martille. Iitalla kesäasuntoa ei vielä ole, koska Iita on muuttanut meille vasta viime talvena. Tämän kesän projekti onkin rakentaa yksi kesäkoti lisää.

Oonan kesäkodin pohjalla on betonilevyt estämässä kaivautumisen ulos. 

Lisäksi tietysti verkkokatto suojaamassa; koko n.1,8m x 1,8m. 

Oonan ja Martin kesäkodit sellaisena kuin tällä hetkellä ovat (myös Martilla on luonnollisesti verkkokatto Maran 

ollessa lammessaan). Näiden ja parkkipaikan välimaastoon on tarkoitus rakentaa Iitalle oma. 

Altaasta pumpataan vesi pieneen yläaltaaseen puropumpulla eikä erityistä suodatussysteemiä ole järjestetty.

Kesältä 2013 parempi kuva itse purosta, joka toimii myös ihanana pihan somistajana. 

Kesällä 2013 Mara ja Oona olivat mökillä vain kesäloman ajan. Martti rymysi koko matkan Vantaalta Ypäjälle kuljetuslaatikossaan, joten lähden kuljettamaan Marttia vain, jos mökillä vietetty aika on oikeasti järkevän pitkä. Matka tuntui olevan Martille erittäin stressaava. 

Mikä olisi lyhin aika, jota varten Oonaa ja/tai Iitaa mökille kuljettaisi? Oona nukkui viimeksi koko matkan ja uuteen kesäasuntoonsa päästyään lähti heti innolla tutkimaan ympäristöä. En osaa hahmottaa sitä, kuljettaisinko jopa viikonlopuiksi konnat mökille. Vielä minulla ei ole kokemusta siitä miten Iita mahtaa reagoida pidempään automatkaan. Mutta... Olisiko matkastressi suurempi kuin oikeasta auringosta saatu hyöty vai toisinpäin? Kas siinä vasta pulma. 

Loppupiristys: konnat kesällä 2013 nauttimassa neljän viikon mökkilomasta

Oona juuri mustikkaa maistelleena. 

Oona osaa huolehtia alapohjan tuuletuksesta.

Oona pikkumökissään. Sateisena päivänä saattaa hujahtaa koko päivä kuivassa mökissä. 

Martti kesälammikossaan.