Meillä syödään sirkat kupista ja torakat pinseteistä. Ennen kuin meillä alettiin torakoilla herkuttelemaan, kupissa vilisevät sirkat saivat Lilianilla aina metsästysvaiston heräämään (kunhan vain oli ylipäätään nälkä) ja sirkkoja katosi kupista yksitellen tarkkojen/nopeiden hyökkäysten seurauksena.
Tällä hetkellä useimmiten Lilian tulee sirkkakupille, katselee hyvin rauhallisesti ja ottaa rauhallisesti sieltä sirkkoja suuhunsa. Nykyisin vain harvoin sirkkakupin luona "saalistetaan" entisellä innolla. Syömisen määrään se ei tosin ole vaikuttanut ja täysikokoisia kenttäsirkkoja voi hyvin mennä rauhallisella tahdilla vaikka kuusikin yhdellä syöntikerralla. Olenkohan opettanut pikkuhiljaa Lilianin laiskaksi vai ovatkohan kupissa möllöttävät sirkat muuttuneet liian tylsiksi/helpoiksi.
Torakka pinsettien päässä räpistelemässä sen sijaan on metsästämisen arvoinen ja siihen hyökätäänkin kiinni hyvin aktiivisesti ja nopeasti. Toki... silloin jos ei ole nälkä, Lilian vain katsoo ja ehkä kerran lipaisee torakkaa, minkä jälkeen pää käännetään sievästi pois. Ruokaa tyrkyttävän tahon täytyy tällöin tajuta, ettei sillä hetkellä ole nälkä ja torakka pitää viedä pois räpistelemästä naaman vierestä. Toisinaan pää kääntyy myös sen seurauksena, että torakka onnistuu potkaisemaan naamaan ja silloin sitä ei enää voi syödä.
Syömiskuvia ei ole, joten tarinointia koristaa löhöilykuva. Tai ehkä ennemminkin venyttelykuva. Kun laitoin terraarioon valot takaisin ottaakseni muutaman kuvan, Lilian taisi ajatella, että josko hän pääsisi seikkailulle ja lähti lempikiveltään valumaan hiljalleen kohti avonaista terraarion ovea.
Liian kirkas valo ei kuitenkaan ollut kiva ja kiipeilytelineelläkin oli käsissään ruma musta mötikkä, joten Lilian päätti kääntää kuvaajalle ahterinsa. Vaikka mikäs siinä, kyllä tuota ahteria ja häntää ihan mielellään kuvaan.
Loppuun vielä lyhykäinen video siitä miten Lilian joskus osoittaa haluavansa seikkailulle kun seikkailuhalu on suurimmillaan. Tällä kertaa ei pyynnöstä huolimatta terraarion lasi auennut, joten Lilian siirtyi mököttämään kauemmaksi.
Pienen gekon pään sisälle on tosin vaikeaa päästä, sillä kun avaan tällaisen räpiköinnin seurauksena terraarion etulasin, saattaa Lilian yhtäkkiä päättää, että hän ei sittenkään ole kiinnostunut retkestä terraarion ulkopuolella. Useimmiten kuitenkin lähtee puskemaan kättä pitkin tai kohti kuin höyryjuna. Terraarion lasin avaamisen jälkeen päätös on aina Lilianin eli en koskaan ota Liliania terraariosta vaan saapi tulla sieltä ihan itse tai sitten olla tulematta.
Joskus seikkailuksi riittää se, että tulee käymään kämmenellä ja toisinaan pitäisi päästä olkapäälle katselemaan. Kauhean usein en joka tapauksessa Liliania terraarion ulkopuolelle päästä tallustelemaan, koska kaikista turvallisinta on asustelu siellä omassa maailmassa. Eikä Lilian onneksi kauhean usein myöskään lasia vasten ole läpsyttelemässä.