torstai 30. heinäkuuta 2015

Kukkien kuivattamista talveksi

Pyhä tarkoitukseni oli aloittaa ruoan keräily ja kuivattelu kilpikonnille talvea varten jo keväällä, jotta olisin saanut mm. monipuolisen kattauksen kuivattuja kukkiakin talveksi mutta aloitin talviruokien kuivailun vasta nyt. Ensimmäisenä keräilin peltosaunion kukkia ja olen kuivatellut niitä saunassa. 


Tuoreet kukat näyttävät niin kauniilta ja kauniita ne ovat myös annoksissa mutta kuivauksen jälkeen kauneus on katoavaista. Ruttuiset kukat eivät näytä kovin herkullisilta mutta kyllä ne silti ovat ihan mukava lisä talviannoksissa. 


Peltosaunion kukkien kuivumisen jälkeen keräsin satsin horsmaa sekä apilaa ja tällä hetkellä ne köllöttelevät saunassa. Kukkia en aio kuivata kauhean suurtä määrää, koska pääpainon pidän kasvien lehdissä mutta täytyyhän sitä hieman kaunista vaihtelua saada pelkkiin lehteviin osuuksiin. Yritän loppukesän motivoitua keräilemään ja kuivattelemaan kasveja, jotta riittäisi talvelle mahdollisimman monipuolista kuivaa ruokaa. Parhaat keräilyhetket on tosin ollut enemmän alku- ja keskikesällä. 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Iita ulkoilemassa ja jotakin liian pientä syötäväksi

Iita on ollut kovin uninen nyt pidemmän aikaa ja nukkuukin lähes koko ajan. Olen herätellyt silloin tällöin Iitan syömään ja tuolloin onneksi ruoka onkin maistunut. Ulkoilureissulle lähtiessä päätin, että jätän Oonan tällä kertaa sisälle, jotta Iita saa ihan rauhassa möllötellä nurmikolla. 

Vaan unisuus hävisi heti kun ulos päästiin. Hyvää ruokaa näkyi joka puolella ja Iita aloittikin välittömästi syömisen ja söi ja söi ja söi. Edelleenkin haaveilen siitä ihan omasta pihasta kaupunkiinkin, jotta pystyisin pitämään konnat kesällä ulkona, koska kyllä se oikea aurinko vaan piristää mukavasti. Piakkoin onneksi alkaa loma ja konnat pääsevät mökille asustelemaan ulkotarhoihinsa. Tämän ulkoilukerran seurauksena tässä liuta kuvia. 

"Jaahas, mistäs sitä alottaisi.."



Lähiaikoina alkaisi olemaan tarve nokkaremontille; en lyhennä itse vaan aion viedä eläinlääkärille






Iitalla on todella suloinen naama. :)



Kun aurinko alkoi häviämään rakennusten taakse piiloon, päätti Iitakin, että vatsa on täynnä ja on unien aika. Kovasti Iita yritti kaivautua nurmikon läpi mutta maa on niin kovaa, ettei siihen ihan vähällä vaivalla kaivauduta. Tämä ihana ahteri täytyi kuvata ja sen jälkeen lähdettiinkin ihan omaan terraarioon unosille. 


Siinä nurmikolla Iitan seurana istuessani löysin ihan pikkuisen heinäsirkan, jonka kävelytin sormelleni. Heinäsirkat varmaankin maistuisivat Lilianille mutta tämä oli niin pieni, ettei Lilian varmasti edes vilkaisisi, joten hetken kuvaamisen ja katselemisen jälkeen päästin pienen jatkamaan matkaansa.