Lisää kukkakuivausta ja uusi nimi ruokalistalle

Ensimmäisten kukkakeräysten kuivumisen jälkeen olen keräillyt aina jonkin verran lisää kukkia kuivumaan. Voikukat kun jäivät laiskuuksissa kuivattamatta, kiinnitin huomiota toiseen keltaiseen tällä hetkellä kukkivaan kukkaan ja selvittelin luontoportin avulla, että sen nimi on Syysmaitiainen ja Herppi.netin listauksen avulla taas varmistuin, että se on kilpikonnille sopiva sapuska. Lehdet ovat niin maata vasten, että ne saavat puolestani jäädä keräämättä mutta saa piristävää keltaista kuivakukkaseokseen mukaan kukat keräämällä. 

Syysmaitiainen

Syysmaitiainen

Syysmaitiainen

Alla olevassa kuvassa näkyy monipuolisin keräys tähän mennessä eli sisältönä on: syysmaitiainen, maitohorsma, valko- ja puna-apila, hiirenvirna, peltosaunio sekä hieman myös siankärsämöä. 

Seuraavaan satsiin keräilin enemmän vielä maitohorsmaa ja jonkin verran apilaa ja syysmaitiaista. Täytyy katsoa siirtyisinko näiden jälkeen jo keräilemään kasvien lehteviä osia, jotta niitä tulisi keräiltyä runsaammin; kukkia kun käytän ihan vain lisukkeena piristämään annoksia ja lehtevät osat ovat tärkemmät. 

Peltosaunio, jota en erottaisi pelkän kukan perusteella päivänkakkarasta

Kukkia keräillessä osui silmiin omalaatuinen ötökkäkin yhdestä maitohorsmasta. Sai tämä horsma pitää kukkasensa, koska en uskaltautunut hätistämään tuota ötökkää pois kukista.

Lisäys 5.8.15: Eräässä facebookin keskusteluryhmässä joku ihmetteli tätä samaista ötökkää ja minäkin sain sieltä siis tiedon, että tämä on Kimalaiskuoriainen. Netti kertoi lisäksi, että kimalaiskuoriaisia löytää useimmiten esimerkiksi maitohorsmasta ja ohdakkeista ja maitohorsmassahan tämä yksilö köllötteli. 

Luontoa

Kaiken puuhastelun keskellä tarttui kameraan muutama sekalainen kuva luonnostakin. Perunoiden lehtien keskellä on elämää; muutakin kuin nuppuja.

Kauniit punaiset puolukat kypsyvät hiljalleen; nämä puolukat kasvavat lahoavan kannon päällä. Puolukoita en tykkää syödä mutta ne ovat kauniita katsella. 

Kimalaiset ovat ahkerasti työskennelleet koko kesän. Olisin halunnut saada hienon lähikuvan kimalaisesta mutta minulla on kauhea kammo kaikkia pöriseviä ja pistäviä ötököitä kohtaan (no monien kohdalla pelkkä pörinäkin riittää). Tämä oli zoomin avulla lähin mahdollinen etäisyys mihin toistaiseksi pystyin ennen kuin kauhu otti vallan. :)

Hirviö mökin pöydällä

Mökin terassilla pöydän päällä odotteli hiljaa karmiva ötökkä; lieneekö tämä jokin sarvijäärä tms.? Jos tämä olisi lentänyt kohti, olisin kiljaissut ja juossut karkuun mutta paikoillaan olevana uskaltauduin kuvaamaan sen.

Hämähäkki nimeltä Jyrki

Mökin terassin portaiden luona asustelee alla olevanlaisia hämähäkkejä ja örkit tulevat portaiden päälle aurinkoisilla keleillä löhöilemään. Päädyimme siskoni kanssa nimeämään rohkeimman hämähäkin Jyrkiksi. Kammoksun hämähäkkejä mutta Jyrkin kanssa olen jo oppinut elämään sulassa sovussa ilman, että mieleni tekisi koko ajan liiskata se.

Jyrkin lisäksi portailla kävi kääntymässä suurikokoisempikin hämähäkki, joka sai nimekseen Kuningas Jyrki. Pienikokoisimmasta hämähäkistä tuli Jyrkiina. Että tällaisia järkevyyksiä tällä kertaa. :)

Luontoretkellä

Saappaat jalkaan, kamera käteen ja mars luontoretkelle kera siskon. Muutama tunti taas hupsahti metsässä kävellessä ja nauttiessa kauniista luonnosta. Alunperin sääennusteet tälle viikonlopulle olivat huonot mutta loppujen lopuksi sää oli kaunis ja aurinkoinen. Oikeasti minun oli tarkoitus jatkaa Iitan ulkotarhaa mutta meni luontoilun puolelle. 

Ötökkäkammoinen ihminen kuvaa ötököitä; kunhan pysyvät maassa eivätkä lennä päin. 

Kaikessa "pelottavuudessaan" nämä ovat oikeastaan aika kuvauksellisia. 

Oravanmarja

Puolukka kukki runsaasti pitkin metsikköä

Jalat lähti uppoamaan pehmeään suohon mennessäni tätä kuvaamaan. 

Mökin pihassakin kamera on tarpeen, sillä pääsin ihastelemaan tämän kesän poikasia. Lintuvanhemmat eivät oikein olleet innoissaan siitä, että hiippailin melko lähelle poikasia yrittäessäni saada kohtuullisia kuvia; haaveilen uudesta objektiivista.