Edellisenä talvena Oonan kesätarhan katto oli lumelta suojassa roikkumassa liiterin seinällä mutta tänä talvena se jostain syystä tuli jätettyä paikoilleen. Noh, tyhmästä päästä kärsii ja ennen kuin tarhaa voi käyttää, täytyypi käydä kaatelemassa lisää pikkupuita ja tehdä hieman kattoremonttia. Olisihan se pitänyt arvata, ettei näin ohuesta puusta rakennettu katto kestä märän lumen painoa.
tiistai 31. maaliskuuta 2015
Tiedossa pientä kattoremonttia
Tunnisteet:
Kilpikonnat,
Ulkotarha
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Gekkokuvapläjäys
Tässä nyt oikeastaan ihan pääsääntöisesti vain paljon kuvia.
Tämä ihana vatsaa hellivä sileä lämmittelykivi lämpiää n. 35-36 asteiseksi lämpömaton avulla.
"Katsokaa kuinka kaunis valkoinen ja silkkisen pehmeä leuanalus minulla on!"
Saman illan aikana ollaan yleensä monta kertaa pelkkänä häntänä...
...mutta vielä useammin kurkistellaan suloisen naaman kanssa luolan uumenista.
Onko tässä pahanteot mielessä kun tällainen virne naamalla?
Ranka ainakin taipuu hyvin :)
Broilerinkoivet matkalla luolaan kurkistelemaan
Tullakko...
...vai eikö tulla...
...Kas siinä vasta pulma!
"Ihminen, tuo minulle sapuskaa!"
Tunnisteet:
Leopardigekko
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Sisko löytyi ja äitikin esittäytyy
...nimittäin Lilianin. Kuulun pikkuiseen Facebook ryhmään nimeltä Leopardigekot, jossa on tällä hetkellä vain 129 jäsentä. Ja siellähän sitten osuimme kuviemme kanssa samaan aikaan heilumaan henkilön kanssa, jonka luona Lilianin kaunis sisko asustaa. Kyllä oli hauska huomata kuinka paljon kuvioinnissa siskoksilla on samankaltaisuutta. Äippä-gekon kuvista taas näkee mistä kuvioiden kauneus on peräisin. Kuvat julkaisen täällä kuvien ottajien luvalla.
Ulkonäön vertailua varten tässä muutamia kuvia Lilianista. Otin nämä kuvat jo maaliskuun alkupuolella, joten hännässä tällä hetkellä tummat kuvioinnit ovat jo taas hieman vahvemmat. Tai itseasiassa tässä heti alla olevassa kuvassa Lilian oli luonut pari päivää sitten nahkansa ja seuraavat kuvat ovat hieman ennen nahanluontia; tästä syystä kuvassa hännän tummat osiot näyttävätkin siis tummemmalta kuin muissa.
Näyttää ihan pallomahalta tässä asennossa. :)
Lilianin sisko
Lilianin siskon nimi on Fiona eli oikein kaunis nimi on siskollakin.
Erityisesti pään kuviointi ja selkä ovat kovin samanlaiset. Hännässäkin on kuitenkin samankaltaisuutta; molemmilla on hännänpää täynnä pallokuviota.
Voi tätä kuvaa katsoin kateellisena kun piilosta kurkkii toinenkin ihana naama.
Lilianin äiti
Ja katsokaa tätä kaunotarta. Erittäin mielelläni haluaisin joskus myös näin upean gekkosen.
Tunnisteet:
Leopardigekko
torstai 12. maaliskuuta 2015
Kiitos pahasta ruoasta
Iita rakastaa hyvää ruokaa eli kaikkea ihanan mehevää tuoretta. Liian tuhti ruokavalio ei kuitenkaan ole hyväksi maakilpikonnille, jotka ovat kehittyneet pärjäämään hyvinkin haasteellisissa luonnonoloissa. Karkeasti sanottuna monet hoitavat kilpikonnansa hyvää tarkoittaen pilalle mm. liikaruokinnalla; oikeanlaisen ruokinnan ja ruokintarytmin löytyminen ei ole maailman helpoin tehtävä, sillä kilpikonnien hidas kasvutahti paljastaa virheet vasta pidemmän ajan päästä. Oonankin kilpi kertoo, että alkuvaiheessa pääsi kasvamaan hieman liian nopeasti, vaikka yritin olla tarkka ruokamäärissä. Alussa tarjoamani ruoka oli kuitenkin paljon tuhdimpaa/mehevämpää kuin miten meillä on vuosia nyt jo syöty.
Meillä ruokavalio sisältää runsaasti ns. kuivan ruoan päiviä, jolloin ei ole tarjolla mitään tuoretta ja mehevää. Yksi ruokavalion punainen lanka on Pre Alpin Testudo -pelletit eli kilpikonnamaailmassa tutummin PATit. Lyhykäisyydessään PAT originalit sisältävät puhtaita heinäkasveja ja PAT herbsit lisäksi niittykasveja puristettuina koviksi pelleteiksi, jotka turvotetaan vedessä ennen tarjoamista. Niihin ei ole lisätty mitään ylimääräistä, proteiinipitoisuus on matala mutta kuitupitoisuus taas korkea. Ainoat pelletit, mitä meillä syödään. PATien lisäksi tarjolla on itse kuivattuja tai ostettuja kuivia kasveja.
Moni kokee ongelmalliseksi sen, ettei kilpikonna suostu syömään kuivaa ja varsinkaan PATeja mutta meillä niitä oppi syömään herkkuahteri Iitakin. Edellisessä kodissa Iita suostui syömään PATia, jos se oli piilotettu tuoreen sekaan (meni vähän niinkuin vahingossa muun mukana). Sitä aikaisemmin Iita on kilvestä päätellen syönyt ihan mitä sattuu (ja muutkin olosuhteet ollut mitä sattuu). Nykyisin Iita alkaa heti syömään, kun uudet PAT-"mössöt" ilmestyvät lautaselle ja ne maistuvat vaikka ehtivät kokonaan kuivahtamaankin ja olen siitä äärimmäisen iloinen. Olenkin siis sitä mieltä, että jokainen konna sitä oppii syömään kunhan hoitaja ei anna jatkaa nirsoilua. Kevyt runsaskuituinen ruoka pitää vatsan ja jätökset kunnossa.
Jätöksistä puheenollen... Aina Iita ei ole niin kauhean iloinen runsaasta kuivan tarjoamisesta ja hyvin usein lautaselta löytyykin kiitos pahasta ruoasta eli:
Iita + kuivahtanut PAT + pikkupökäle + suupielistä roikkuva kuvauspalkkio
Voi tosin olla, että tämä usein toistuva asia johtuu täysin siitä, että ahteri nyt vain sattuu olemaan sopivasti lautasen päällä kun hätä on kovin mutta en juurikaan muista löytäneeni näitä pökäleitä lautaselta silloin kun on ollut runsaammin tuoretta tarjolla. Uskon siis jatkossakin, että jätökset lautasella tarkoittaa mielenosoitusta. :)
Tunnisteet:
Kilpikonnat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)