Luontokuvia

Kaivelin eilen kuvakansioista muutamia kuvia, joita toukokuun alkupuolella tuli kävelyretken yhteydessä mökin lähimetsissä kuvailtua. Eteneminen oli toisinaan aika hidasta, sillä luonnon pienet ihmeet ovat niin kaunista kuvattavaa, että konttasin vähän väliä kameran kanssa maatasossa. Onneksi mies malttoi melko hyvin odotella. Toisaalta... itseppä on kameran minulle lahjaksi ostanut, joten sietää kärsiä/odotella. :D

Tämän kuvan värimaailma viehättää omaa silmää erityisen paljon. Jos

teettäisin itselleni omasuunnitteleman tanssipuvun (esiintymispuvun), 

olisi värimaailmana luultavasti vihreä, viininpunerva ja kulta.  

Hauskaan muotoon kasvanut puu. :) Olisikohan halkaisija ollut n. 20cm.

Ei onneksi jäänyt kuvausreissulta vain luu käteen. :) 

Iitan jumppatunti

Hakeutuminen tukevaan asentoon. 

Nilkka kauniiseen ojennukseen ja etujaloilla yritys lähteä lentoon.

Pakko kiivetä kun ei lentäminen onnistunut. 

Lisää ulkoilua

Siskon tekemä animaatiokuva hänen Benjamin-nimisen pupunsa syömisestä oli niin ihana, etten voinut vastustaa kiusausta kokeilla vastaavanlaista yhdistämällä Gimpillä kaksi Iitan maiskuttelukuvaa yhdeksi animaatioksi. Ensimmäiseksi tekeleeksi tämän laatu on... kröhöm... tietynlainen mutta silti lopputulos on mielestäni aika hauska. 

Sitten jatketaankin taas ihan tavallisilla kuvilla. Tai ei tavallisilla vaan ihanilla muistoilla, jotka haluan jakaa kilpikonnistani kiinnostuneille. Eli parit vienot poseeraukset ja tietenkin lisää Iitan "suu niin suureksi kuin mahdollista ja sitten vasta haukkaisu" -kuvia. Eikä tässä vielä kaikki; samalta ulkoilukerralta uusia kuvia on edelleen tulossa myöhemmin lisää ja kaksi videotakin odottaa julkaisemistaan. Vaikka moni kuva epäonnistui, ehkä jopa liian moni onnistui. :D Vai voiko kuvia suloisista otuksista olla koskaan liikaa?

Osa kukasta ehtii aina karkaamaan suusta. :) 

Oona poseeraa (ja taustalla näkyy käsilaukku)

Iita poseeraa

Tässä kuvassa Iita näyttää siltä, että vihaa voikukanlehteä ja rajusti raadellen hotkaisee lehden...

...ja tässä taas siltä, että viattoman hellästi napsaisee lehden suuhunsa. :)

"Omnomnom"

Vilkaisu lauantain ulkoiluihin

Lauantaina aurinko porotti ja nelivarpaat rymysivät siskoni pihalla kumpikin omissa lempipuuhissaan. Iita yli puolet ajasta söi ja Oona oli joko Iitan kimpussa tai viipotti katsomassa, pääsisikö aidatusta pihasta karkaamaan. Kuvia tuli otettua ihan valtavasti, joten niiden läpikäynti kestää. En kuitenkaan malta olla ihan muutamaa laittamatta jo nyt.

Iita tosiaan vain söi, vaikka Oona siinä vieressä yritti hurmata. :)

Ja Iita syö...

...ja syö... :D

Tässä pää ei tarkentunut kunnolla mutta asento on niin mahtava, 

että tämä täytyi silti laittaa. 

No mutta pääsi Oonakin loppujen lopuksi nautiskelemaan omista lempipuuhistaan (ruohonkorret

kielen päällä). 

Voi meidän söpöliini Oonaa! Nyt ei mörköilyttänyt. 

Vauhtipäät

Mitä tulee kun yhdistää ahnaasti herkkujen kimpussa heiluvat päät ja kameran (sekä yli-innokkaan kuvaajan)? Epätarkkoja päitä (sekä Pilates-tunnilta melkein myöhästynyt kuvaaja). Omaan korvaan kuulosti siltä, että kuvaus sujui silmänräpäyksessä mutta silti suurimmassa osassa kuvia lopputulos näyttää juurikin tältä:

Lisää kuvaamiseen uppoutumista on luvassa viikonloppuna, sillä lauantaille on luvattu ainakin vielä kaunista keliä ja jos ennusteet toteutuvat, pääsevät konnat tepastelemaan siskon pihalle. Katsotaan miten kamera siellä pysyy perässä kun valaistus on parempi. :) Nyt kuitenkin pieni kuvasaalis konnien tämänpäiväisestä herkkuhetkestä. 

Oona

Tässä taloudessa ei anneta edes ruokarauhaa; tai ainakin sellaiselta Oona jälleen kerran näytti kun ilmestyin kamerani kanssa annoksen viereen heilumaan. Suorastaan törkeää tunkea kameran kanssa melkein suuhun kiinni. 

Kappas, Mörkö-Oona :)

Nälkä voitti! :)

 Hmm... vieläkö mahtuisi lisää... 

...jos yksi kukka ainakin vielä...

Nam!

Iita

Iitan ihana poseeraus. :)

Tässä oli kukkia...

Tässä ei ole enää kukkia...

Gourmeeta kuppeihin suoraan luonnosta

Koskaan ei ole meillä ihan näin monipuolisia annoksia päästy nauttimaan kuin nyt. Keräilin mökin pihamaalta useita erilaisia kasvien lehtiä konnia varten: maitohorsmaa, apilaa, kellukkaa (oja- tai kyläkellukka), rönsyleinikkiä, voikukkaa, piharatamoa, siankärsämöä, vadelman lehtiä sekä jotakin kasvia, jota voi syöttää mutta jonka nimi ei ole vielä tiedossani (lisäys: sain kasville tunnistuksen eli Rohtotädyke). Pikkuisia päivänkakkaran lehtiä en ihan vielä raaskinut napata kuppiin.

Kotipihaan päästyäni nappasin mukaan vielä muutamat voikukat ja vuohenputket, vaikka ruokamäärä oli jo ennen sitäkin melkoisen runsas. Miten sitä kerätessä määrä näyttää niin vähäiseltä ja todellisen määrän tajuaa vasta kun annostelee ruokaa konnien kuppeihin? Alla olevasta kuvasta on muuten yhdet annokset jo molemmille laitettu.

Normaalisti länttään pöperöt kuppiin ja kalkit (+ talvella vitamiinit) päälle mutta nyt on pakko myöntää, että länttäämisen jälkeen hieman asettelin kasveja, jotta mahdollisimman moni kasvi sieltä erottuisi ja annokset näyttäisivät kauniimmilta.

  

Oonan annos

Ja Iitan annos

Koska maakilpikonna syömässä on valloittavan suloinen, yritin jälleen kuvata konnien ahmimista mutta valaistusta ruokakuppien luokse täytyisi saada lisää, jotta kuvat onnistuisivat kunnolla; luonnollisesti myös terraarioiden laidat haittaavat kuvaamista. Laitan silti muutamia kuvia konnista kupeillaan, vaikkeivat niin täydellisen tarkkoja olekaan. Ehkä se syömisen ilo kuitenkin erityisesti Iitan kuvista tulee esiin. Oonalla oli mörköpäivä ja mörköili kupissaan; tälläkään kertaa Oonasta ei siis tule syömiskuvaa. 

"Hmm, mistähän aloittaisin..."

Iita huomasi voikukat...

...jonka jälkeen ne katosivat välittömästi. :)

Iita ja annos

Oona ja annos

Mörkö-Oona :)