Eilen maa muuttui valkoiseksi eikä luonto näytä enää syksyiseltä. Vaan syksyinen metsä esittäytyy vielä muutaman viime viikonloppuna otetun kuvan verran.
Kenen parta on jäänyt oksaan roikkumaan?
Torvijäkälien kaunis sävy tulee mielestäni paremmin esille nyt kun on saanut syksyistä ruskeutta sekaan. Kuvissa esiintyy samat torvijäkälät mutta hieman eri suunnista kuvattuna. Alempi kuva on ehkä enemmän mieleeni mutta koska pidin molemmista, julkaisin molemmat.
Lämpimän syksyn myötä pajut olivat alkaneet kasvattamaan "kissojaan" ja niitäkin kuvasin mutta jälkikäteen kuvia katseltuani ei yksikään kuva miellyttänyt omaa silmää. Mutta tässä oksassa ollut pampula oli hauska; kukahan siinä mahtaa talvehtia?
Ruskeat puista tippuvat lehdet eivät maassa maatuessaan välttämättä ole maailman kaunein näky; ainakaan kaukaa katsottuna. Vaan myöhäisen syksyn yksi etu on se, että luontoa täytyy katsoa läheltä, jotta näkee kuinka kauniita voi olla myös esimerkiksi kuivahtaneet rusehtuneet lehdet. Tällä kertaa ihastuin vielä puussa roikkuvaan kesäisen hehkunsa menettäneeseen lehteen. En ole koskaan kokeillut lähikuvata maatuvia lehtikasoja, koska niitä ei ole tullut edes katseltua lähempää. Ties kuinka kauniita yksityiskohtia silloinkin löytyisi; ehkäpä täytyy jossain vaiheessa kokeilla.