Monien konnat uinuvat jo talvihorroksessa mutta meillä mennään kuin viimeistä päivää; Oona varsinkin. Rapina alkaa parhaimmillaan jo aamusta kun terraariossa ei ole vielä edes valoja mutta muualta asunnosta sitä heijastuu hieman kun vuoronperään olemme mieheni kanssa valmistautumassa töihin.
Iitalla ei ole niinkään rymykausi meneillään mutta hereillä ollaan ja pääsääntöisesti ihan koko päivä. Ruokakupilla käydään vähän väliä katsomassa, olisiko jotakin muutakin tarjolla kuin kuivaa moskaa. Mutta jos sieltä ei muuta löydy, niin kyllä maistuu kuivakin sapuska. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että nykyisin menee hienosti jo ihan pelkkä turvotettu PAT-pellettikin (kuivattuja ruohokasveja ilman mitään lisäaineita); se pitää vatsan hyvässä kunnossa. Ruokailun jälkeen palaillaan aina sulattelemaan "auringon alle".
En yhtään muista olenko jo aikaisemmin kirjoittanut, että Oonan yksi lempinimi on puskapösilö puskassa kahisemisen vuoksi; ja siellä mennään vauhdilla. Kameran kun tarkensin, oli ahteri jo paljon kauempana kuin tarkennuspiste. Kuvassa näkyvä tekoköynnös oli itseasiassa ihan alunperin aseteltuna hienosti osittain viereisen kaarnatunnelin päälle, josta se laskeutui luomaan mukavaa kasvipöheikköä. Mutta Oona on sisustanut uudelleen ja koko pusikko on ollut pitkään jo kaarnatunnelin vierellä. En ole sitä viitsinyt siitä "sisustaa uudelleen", koska yksi Oonan lempipaikoista yöllä on tuolla köynnösten seassa ja se toimii myös erittäin hyvänä pehmusteena kun syöksyy alas kaarnatunnelin päältä.
Puskaa löytyy muualtakin mutta tätä Oona ei ole saanut vielä revittyä alas. Mutta mikäs sen mukavempaa kun syöksyä pusikon läpi kohti uusia seikkailuita; monta kertaa päivässä.
Yksi erittäin suloinen yksityiskohta maakilpikonnissa on ollut aina kantapää. Silloin kun Oona oli ihan pieni ja varsinkin takajalat sellaiset "tulitikut", oli tuo kantapää jotain ihan älyttömän suloista. Mutta edelleen jaksan kantapäätä ihastella.
(Hups... tarkennus pielessä ja tässä en voi syyttää vauhtia...)
Rymy-Eetun pää viuhtoo puolelta toiselle kun pikku-ukko vipeltää menemään ja miettii mikä olisi paras reitti milloinkin. Välillä maltetaan vähäsen käydä syöpöttelemässäkin mutta pääsääntöisesti ruoka-astia toimii oikein hyvänä juoksualustana.
Sattumalta osui silmiini ilmoitus ja kuva löydetystä n. 16 v punakorvakilpikonnasta. Voi kun tuli Martti mieleen, mutta tämä oli löytynyt Ylöjärveltä.
VastaaPoistaOona on aivan mahtava, ei kait sitä nyt näillä keleillä vielä mitään horrosta aloiteta ;)
ai niin tuo osoite unohtui siis http://www.pesu.org/index.php/kodittomat-elaeimet/muut-lemmikit
PoistaMeitin Martti oli jo nelisenkymmentävuotias herra. Kävin katsomassa varmuuden vuoksi kuitenkin linkin konnan mutta joku toinen on, joka toivotavasti löytää itselleen uuden hyvän kodin. Kiitos Tuula, että pidät silmät auki. Otan mielelläni tällaisia tietoja vastaan, koska eihän sitä ikinä tiedä. :)
PoistaOona on kyllä huippu. Martin allasta kun oli ostaja ystävänsä kanssa katsomassa, tuli ihmettelyä Oonan aktiivisuudesta. Iitan liikkuminen menee ehkä siinen perinteisempään mielikuvaan kilpikonnista, vaikkakin Iitakin ihan reippahasti liikkuu, jos on ruokaa näkyvillä. :)
Kyllä sun konniesi kelpaa, molemmilla on reilun kokoiset ja mukavan näköisesti sisustetut kodit sisällä talven ajan, puhumattakaan kesäkodoista Ypäjällä kesämökkinne pihassa.
VastaaPoistaJoo mökillä onneksi päästään nauttimaan ympärivuorokautisesta ulkoilustakin. :)
Poista