Kurkistuksia syksyiseen metsään osa 1

Viime viikonloppuna (15.11.14) tuli pitkästä aikaa kierreltyä kamera kainalossa ihmettelemässä luonnon pieniä ihmeitä. Samalla pääsin kokeilemaan kuinka uusi objektiivi palvelee minua kuvatessani luontoa ja hyvinhän se. Kuvaan kaikista eniten aina lähikuvia ja objektiivilla pääsi tarkentamaan riittävän lähelle; kuvien tarkkuuskin on minun makuuni tarpeeksi hyvä. Voinkin siis kaiken kaikkiaan todeta olevani tyytyväinen hankintaani, joskin edelleen vaatii aika paljon opettelua, jotta lelusta saa kaiken hyödyn irti. 

Yllä olevassa kuvassa taitaapi esiintyä jotakin rahkasammalta (saa korjata, jos meni veikkaus väärin) ja sitä oli hyvin vähän löydettävissä tällaisessa ihanassa punaisessa hehkussa. Tätä löytyi oikeastaan niin vähän, että se olisi jäänyt huomaamatta, ellen masentuneen näköisenä olisi kulkenut koko ajan katse maata kohden. Kuvakulmasta ehkä voi jo arvata, että housujen polvet saivat tutustua syksyn märkyyteen mutta missäpä sitä ei konttaisi kun yrittää vangita kameralla kauniita luonnon yksityiskohtia. Tämä on värisävyjen vuoksi lempikuvani tältä kuvausreissulta. 

Alla olevista kuvista vasemmanpuoleisessa olevat sojottimet tuovat väkisinkin mieleeni leopardigekon sojottavat varpaat tai sitten jollain tasolla myös hattivatit muumilaakson tarinoista. Mutta ketkä tiirailevat oikeanpuoleisessa kuvassa periskoopeilla maanpäällisiä tapahtumia (ehkä olisi jo aika mennä nukkumaan...)? 

 

Jos olisin löytänyt alla olevassa kuvassa esiintyvän puun meidän omalta maalta, olisin kaatanut sen ja ottanut tämän luonnon oman sydämen somisteeksi mökkiimme. Mutta kuvailin jonkun toisen mailla, joten täytyi tyytyä vain tähän kuvaan. Tätä sydäntä ei nähnyt hiekkatielle, jota pitkin kävelimme takaisin mökille, vaan puussa veti puoleensä jokin muu. Vasta lähelle päästyä huomasin mikä täytyy ehdottomasti kuvata.