perjantai 14. marraskuuta 2014

Sitten taas gekkokuulumisia

Näin kikkareet piilon katolla jo kuvauspäivän aamuna (13.11.14) mutta ajattelin putsaavani ne kun tulen kotiin. Kun tulin kotiin, ajattelin, että putsaan kikkareet ihan kohta. Vaan kukas päättikään kiivetä poseeraamaan piilon päälle ennen kuin olin putsaamisen toteuttanut eli nyt sitten poseerauskuvissa esiintyvät kikkareetkin. 


Kikkareista päästäänkin siihen, että ruoka maistuu edelleen erittäin hyvin ja nahka on toisen kerran onnistuneesti vaihdettu (ja ne kikkareetkin ovat näyttäneet mielestäni juuri siltä kuin pitääkin). Minä olen kehittynyt toimimaan ruokasirkkojen kanssa nopeammin kuin ihan alkuunsa. Ja minusta tuntuu, että kasvuakin on tapahtunut eli täytyisi ottaa kyllä lähiaikoina punnitusoperaatio.  


Meidän kekkoloinen on kyllä ihan uskomattoman reipas ja rohkea. Edelleen kylläkään meillä ei juuri käsituttavuutta ole tehty, koska etenen ehkä liiankin varovaisesti; en halua aiheuttaa stressiä liian tunkeutuvilla kätösillä. Koska pikkuinen on niin paljon esillä, olen saanut hyvin tuijoteltua, ettei esimerkiksi nahanvaihdoissa ole jäänyt vanhaa nahkaa mihinkään. 


Nämä kurkistelukuvat ovat ihan parhaita mutta vielä ihanempaa olisi saada ikuistettua kameralle jokin niistä hetkistä kun pikkuinen tulee ihan etulasin viereen, nostaa etujalkojen kanssa yläkropan niin korkealle kuin pystyy ja kaula pitkällä tillittelee minua (ja minä olen tietysti siinä lasin takana tillittelemässä takaisin). Edelleenkään en ole raaskinut lähteä kameraa hakemaan, jotta saisin kurkistelijan siinä tilanteessa ikuistettua. 


Otin ylläolevien kuvien kuvaamisen jälkeen kokeilumielessä pakasterasiapiilot pois ja katson onko kekkoloinen edelleen tyytyväinen lempipaikkoihinsa; ja kelpaako wetboxiksi eläinkaupasta hankittu kivijäljitelmä. Alla olevissa kuvissa matkustetaan takaisin lempipaikkaan numero yksi ja jos sen käyttö vähenee, laitan joko rasiapiilot takaisin tai laitan rasiapiilojen entiselle paikalle jonkin hieman korkeamman kiven tuomaan suojaa suunnilleen saman verran kuin rasiat toivat. Minusta on ollut ihanaa, että pieni viihtyy näkyvällä paikalla nukkumassa päiväsaikaankin, joten en haluaisi sen muuttuvan. 

Säihkysääri! 



2 kommenttia:

  1. Melkoinen viurunaama toi teidän "leopardinne" on! Toi paksuin kohta hännästä, vai miksi tuota osaa liskoilla sanotaankaan, ei ole kaikkein viehättävin osa liskoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules äiskä, häntä on oikein sievä osa liskoa. :D

      Poista