Videopaluu varvasperhoseen ja lyhykäisesti nelivarpaiden kuulumiset

Tai oikeastaan videolla esiintyessään perhonen oli tässä vaiheessa jo sormiperhonen, koska en halunnut videokuvata varpaitani. Minun oli pakko ottaa tämä pieni pätkä videota muistoksi ja jotta voin näyttää kuinka perhonen istui kuin tatti sormellani eikä lähtenyt, vaikka heiluttelin sormea. Valokuvaposeeraukset julkaisin jo lähes heti kuvaamisen jälkeen mutta tämä video jäi hautumaan jostain syystä tietokoneen kansioiden syövereihin. 

No mitä Oona ja Iita puuhastelevat? Eivät itseasiassa yhtikäs mitään muuta kuin nukkuvat. Konnat ovat koisineet nämä kaksi viikkoa yhteen putkeen vaikka ulkotarhoissaan liikuskelivat elokuussa päivittäin. Kotiin päästyä molemmat katosivat pohjamateriaalin syövereihin; Iitasta näkyy kilven pääliosa mutta Oona on ihan uppeluksissa. 

Pitkienkin pätkien yhtäjaksoinen nukkuminen on ihan normaalia ja annan toisten nukkua. Sen verran joudun myöntämään, että näidenkin "kilpikonnaisten" vuosien jälkeen käyn silloin tällöin hieman häiritsemässä, jotta kuulen joko äkäisen puhahduksen tai näen jalan nykäisyn; ihan vain varmistuakseni, että kaikki on kunnossa. 

Kolme kaunista

Tämä perhonen on kiusannut minua päivittäin. Lennellä lepattelee lähistöllä ja oikeastaan hyvinkin lähellä mutta juuri kun kamera on sopivalla etäisyydellä, päättääpi hän lentää pois tai pitää siipensä niin supussa, että yläpuolen komeaa väritystä ei saa kuvattua. Jouduin siis tyytymään pariin pikaiseen räpsyyn. 

Kuinka reilua ylipäänsä on, että ilmaantuu poseeraamaan mieheni rumien työkenkien päälle kauniiden kivien tai kukkasten sijaan. :) 

Toinen perhosten mielestä mukava sijainti on pihassa oleva sepeli. Kuvaustaustana se ei ole paras mahdollinen mutta kaunis perhonen on sepelinkin päällä. 

Pieni pihalampemme houkuttelee sammakoita pulahtelemaan. Nyt lampi on jälleen ilman kattoa, joten sammakoiden on helppo hypähtää aidan yli nauttimaan niin lammesta kuin ympäröivästä luonnostakin. 

Varvasperhonen

Viikon takaisen viikonlopun ihastuttava tuttavuus oli kaunis sinervä perhonen. Mennessäni terassille perhonen majaili kengässäni ja pysyikin siellä hakiessani kameraa. Mutta harmistus oli valtava, koska ehdin ottamaan vain yhden kuvan ennen kuin perhonen lehahti lentoon.

Istahdin harmistuneena kamerani kanssa mökin portaille; se siitä perhosen kuvaamisesta. Mutta ei mennyt kauaakaan kun perhonen liihotteli ympärilläni ja yhtäkkiä laskeutuikin jalkani päälle.

Siinä sain käännellä ja väännellä jalkaani ihan miten halusin saadakseni erilaisia kuvakulmia ja lopuksi houkuttelin perhosen myös kädelleni. Koska en tunne perhosia, nimesin tämän varvasperhoseksi. :) Myöhemmin tosin erään toisen blogin avustuksella pääsin oletukseen, että tämä olisi jokin sinisiipi. Sinisiipi tai varvasperhonen, joka tapauksessa kaunoinen poseeraa nyt useammassa eri kuvassa hieman erilaisissa kuvakulmissa, koska en osannut valita otoksista vähäisempääkään määrää.

  

Peloton perhonen

Istutin mökille viikonloppuna kukonharjoja ja mennessäni niitä ihailemaan, löysin kauniin yllätyksen. Perhonen ei tuntunut olevan moksiskaan läsnäolostani, joten kipitin pikaisesti hakemaan kameran. Useimmiten perhoset karkaavat hetkessä teille tietämättömille mutta tällä kertaa ehdin hieman jopa sommittelemaan kuvakulmaa. 

Perhosia pyydystelisin mieluusti useamminkin kamerani kanssa. Jos perhosilla ei olisi siipiä, kuuluisi pelkkä "keskiosa" omaan ötökkäkammokategoriaani; kolmeosainen ruumis, paljon jalkoja, sojottavat tuntosarvet, jne. Kumma miten isot kauniit siivet aiheuttavat keskiosan kammottavuuden katoamisen vaikka eihän se keskiosa siitä mihinkään oikeasti katoa.

Jotain ihan muuta

Nimittäin valokuvasaastetta luontoretkeltä, jonka teimme siskoni kanssa pääsiäisviikonloppuna sekä muutama kuva eiliseltä. Kaikki kuvat ovat joko ihan mökin pihapiiristä tai mökkiä ympäröivästä luonnosta. Ajattelin saastutella mm. luontokuvilla blogia jatkossakin, vaikka pääpaino kilpikonnaturinoinnilla ja -kuvilla onkin.

Kuvaaminen on mielestäni mukavaa puuhaa ja kaikista eniten olen kiinnostunut ns. luonnon pienistä yksityiskohdista. Maisemakuviakin otan, mutta monesti niistä tulee tylsempiä kuin lähikuvatessa luonnon ihmeitä. Kuvaan Canonin EOS 500D järkkärillä, jossa on ihan perusputki. Olen tähän asti laiskuuksissani käyttänyt kameran valmisohjelmia mutta nyt päättänyt opetella säätämään itse enemmän.

Kuvausretki 20.4.2014

Kuinka kaunis voikaan olla vuositolkulla maassa lojunut puu. 

En osannut valita kummasta pidän enemmän, joten laitoin molemmat. 

Perhoskuvien kohdalla kävi sama valintaongelma kuin pajunkissoissakin. 

Inhoan hämähäkkejä mutta täytyi silti kuvata.

Kivi ja puu; kaksi asiaa, jotka viehättävät silmääni erittäin paljon. 

Herkkiä hetkiä keskellä metsää.

Muurahaisten kantokyky on uskomaton.

Tämä kuva on mökin parkkipaikan vierestä. Kauniit selkeät kuviot tällä kyyllä.

Kuvausretki 26.4.2014

Tällä "retkellä" olin itsekseni ja kuvasin vain muutamia kohteita, joten kuviakaan ei ole miljoonaa kappaletta. Joskin jälleen kävi siten, että yhdestä kohteesta on kaksi hieman erilaista kuvaa, koska en osannut valita; pidin molemmista. 

Palleroporonjäkälä on yksi kauneimmista asioista luonnossa. 

Nämä ovat samat oksat kuin ylläkin. Saatoin ehkäpä siirtää niitä ihan vain kuvaustarkoituksessa paikasta A paikkaan B. 

Ja tässä nämä ns. tuplakuvat. Lehdet ovat kauneimmillaan silloin kuin ovat vasta lähteneet kasvamaan.

Ja tulihan minua taas kyykin moikkaamaan. Tämä kyy luikerteli kohti saapastani  (seisoin paikoillani) ja kun kyy alkoi olemaan turhan lähellä, liikautin jalkaa. Kyy pelästyi mutta ei paennut vaan alkoi uhkailemaan eli ensin selkeästi pullistui ja sen jälkeen alkoi sihisemään. En ollut aikaisemmin kokenut käärmeen uhkailua joten kuvaamisen lisäksi katselin innoissani. 

Meidän pihapuron putous. :)