Istutin mökille viikonloppuna kukonharjoja ja mennessäni niitä ihailemaan, löysin kauniin yllätyksen. Perhonen ei tuntunut olevan moksiskaan läsnäolostani, joten kipitin pikaisesti hakemaan kameran. Useimmiten perhoset karkaavat hetkessä teille tietämättömille mutta tällä kertaa ehdin hieman jopa sommittelemaan kuvakulmaa.
Perhosia pyydystelisin mieluusti useamminkin kamerani kanssa. Jos perhosilla ei olisi siipiä, kuuluisi pelkkä "keskiosa" omaan ötökkäkammokategoriaani; kolmeosainen ruumis, paljon jalkoja, sojottavat tuntosarvet, jne. Kumma miten isot kauniit siivet aiheuttavat keskiosan kammottavuuden katoamisen vaikka eihän se keskiosa siitä mihinkään oikeasti katoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti