Uuden ulkotarhan eteneminen

Iitan ulkotarha on edennyt hävettävän surkeaa tahtia. Kesäloma alkaa viikon päästä mutta Iitan mökkikoti ei ole vielä valmis. Näin ollen Iita aloittaa loman Oonan ulkotarhassa.

Tähän vaiheeseen Iitan ulkotarha eteni kesäkuussa eli pohjaverkko laitettu.

Tänä viikonloppuna sain sentään aikaiseksi sen, että seinäverkko on nyt jykevästi paikoillaan. Käytännössä "enää" puuttuu seinien runkorakenne sekä katto ja ulkotarhan sisustukset. Niin ja tietysti tuo musta puureuna, jota laitan myös Iitan tarhan ympärille estämään ulosnäkemistä (ruoho on vihreämpää jne...). 

Kiinnitin verkon betonin avustuksella ja paikka paikoin nostin betonin avulla enemmänkin seinää ylöspäin, koska kaivuri-minä oli kaivanut niin epätasaisen pohjan. Nyt betoni saa kuivua viikon verran, jonka jälkeen pohjalle voi laittaa jo hiekat ja mullat, jotta Iita voi valvotusti tepastella päiväsajat omassa rauhassaan eli vain yöt viettää Oonan tarhassa. 

Onneksi runkoa varten puut on jo kaadettu eli ei tarvitse muuta tehdä kuin sahata sopivaan mittaan ja kiinnittää puut toisiinsa sekä verkkoon; sen jälkeen pääseekin rakentamaan kattoa. Jokaiseen kulmaan tulee pystypuut ja pitkälle sivulle myös yksi pystypuu tuomaan tukevuutta. Pystypuiden päälle vaakaan seinien yläreunat, joiden päällä kattorakennelma lepää eli ihan kuten Oonankin tarhassa. 

Eiköhän tämä tästä vielä valmistu. :)

Lehden takana on turvapaikka

Oona rymysi tyypilliseen tapaansa kaarnatunnelin ympäristössä ja siinä rymistessään kolisutti kilpeään pohjalla oleviin kiviin. Ääni oli niin pelottava (vaikka itse aiheutettu), että suhahduksen kera hävisi koko konna kilpensä sisään. Sieltä uskaltauduttiin kurkkimaan hiljalleen käyttämällä lehteä suojakilpenä. 

"Kauhea ääni mutta en malta olla kurkkaamatta..."

"Uskaltaisinkohan vähän enemmän kurkata..."

"...mitään ei näy, kurkkaan vielä vähän enemmän..."

"Täh, ei mitään muuta kuin henkilökunta taas toljottelemassa."

Lopuksi mainostus ihka ensimmäisestä arvonnasta, johon osallistun. Huomioni kiinnittyi siihen, että lahjakortti arvotaan lemmikkitarvikeliikkeeseen, jossa on huomioitu myös matelijat. Varsinkin Martin kannalta siellä myydään kiinnostavia kuivattuja ja säilöttyjä ötököitä, joita luultavasti tilaan jossain vaiheessa joka tapauksessa kokeeksi. Ensin tosin teen perusteellisen googlauksen ko. tuotteista. :)

Varvasperhonen

Viikon takaisen viikonlopun ihastuttava tuttavuus oli kaunis sinervä perhonen. Mennessäni terassille perhonen majaili kengässäni ja pysyikin siellä hakiessani kameraa. Mutta harmistus oli valtava, koska ehdin ottamaan vain yhden kuvan ennen kuin perhonen lehahti lentoon.

Istahdin harmistuneena kamerani kanssa mökin portaille; se siitä perhosen kuvaamisesta. Mutta ei mennyt kauaakaan kun perhonen liihotteli ympärilläni ja yhtäkkiä laskeutuikin jalkani päälle.

Siinä sain käännellä ja väännellä jalkaani ihan miten halusin saadakseni erilaisia kuvakulmia ja lopuksi houkuttelin perhosen myös kädelleni. Koska en tunne perhosia, nimesin tämän varvasperhoseksi. :) Myöhemmin tosin erään toisen blogin avustuksella pääsin oletukseen, että tämä olisi jokin sinisiipi. Sinisiipi tai varvasperhonen, joka tapauksessa kaunoinen poseeraa nyt useammassa eri kuvassa hieman erilaisissa kuvakulmissa, koska en osannut valita otoksista vähäisempääkään määrää.

  

Hirviö mökin pöydällä

Mökin terassilla pöydän päällä odotteli hiljaa karmiva ötökkä; lieneekö tämä jokin sarvijäärä tms.? Jos tämä olisi lentänyt kohti, olisin kiljaissut ja juossut karkuun mutta paikoillaan olevana uskaltauduin kuvaamaan sen.

Kivikon suloinen asukki

Matelijoista tykkäävänä olin todella iloinen saadessani hyvän kuvan sisiliskosta mökkimme pihamaalla. Kuvaa metsästäessä ehdin jo pettymäänkin mutta onneksi lopputuloksena pääsin kuvaamaan suloista liskoa läheltä.

Sisilisko paistatteli päivää puutarhapuromme yläaltaan kivikon vierellä ja itselleni tuli kova kiire hakea kamera mökistä. Ehdin nappaamaan yhden kuvan ja lisko sujahti piiloon kivikkoon; ehkä liikuin liian äkkinäisesti, vaikka yritin olla varovainen. Tätä liskoa on uhannut jossakin vaiheessa jokin, koska on pudottanut häntänsä.

Vaan ei mennyt kauaa kun rohkea lisko kurkkasi toiselta puolelta mökkiä; joko uskaltaisi palata aurinkoon. Onneksi jäin hieman sivummalle odottelemaan ja palkinnoksi sain monta mukavaa kuvaa.

Laskeuduin hiljalleen lähemmäksi liskoa koko ajan kuvaten, jotta saan aina vähintään pari kolme kuvaa kultakin etäisyydeltä. Loppujen lopuksi lisko päästi minut jo melkoisen lähelle; tosin tarkkaavainen katse seurasi koko ajan liikkeitäni.

Ilmeisesti ajan kuluessa aloin vaikuttamaan ihan harmittomalta kameroineni, koska lisko uskalsi jo asettautua hieman rennommin ja katsella vähän muuallekin.

Sammakkolampi -nimisen sivuston mukaan sisiliskot pysyttelevät yleensä samalla pienellä elinpiirillä, joten toivottavasti pääsen kuvailemaan liskoa vielä myöhemminkin. Ehkäpä alla olevassa kivikossa paistattelisi jonain päivänä auringossa useampikin sisilisko kerrallaan. Sijainti on taatusti aurinkoinen ja viikonloppuisin kivikon vierellä pulputtaa vesikin.

Vuorikiipeilijä

Oona tukahtuisi tylsyyteen, jos terraariossa olisi vain ja ainoastaan tasaista. Jos meidän vauhtiukko vain on hereillä ja terraarion viereen menee, sujahtaa Oona yleensä melko nopeasti kaarnatunnelin päälle tiirailemaan kuka sieltä oikein tuli ja mitä herkkuja hän mahtaa saada. 

Hupsista heijaa!

Yllä oleva tupsahduskuva oli ihan pakko laittaa vaikka se tärähti ja pahasti. Oonan jalat sönköttävät niin hauskasti; ihan kuin olisi juuri menemässä kärrynpyörää. Tällä ukkelilla riittää vauhtia ja vipellystä ja tuon kaarnatunnelin yli jaksaa toisinaan kivuta saman päivän aikana vaikka kuinka monta kertaa. 

"Oi kun oli raskasta. Minä lepäilen tässä hetkisen rakkaan puskani seassa."

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Mökkiaskareiden dokumentointia

Alunperin olin ajatellut silloin tällöin julkaisevani tässä blogissa kuvia myös mökkimme piha-alueiden edistymisestä, koska ilokseni olemme rakennusprojektissamme päässeet jo niin pitkälle, että piha-alueiden laittaminen alkaa olemaan ajankohtaista. Minua on harmittanut jälkikäteen etten dokumentoinut varsinaista rakennusprojektia ns. päiväkirjatyyppisesti blogiin vaan tietokoneellamme on hirveä määrä pelkkiä valokuvia ilman tarkkaa aikajanaa. Kuinka kiva olisikaan ollut muutamien vuosien päästä palata ajassa taaksepäin ja kuvien yhteydestä lukea sen hetken ajatuksia ja mietteitä (ja sitä jatkuvan rakentamisen tuskaa).

Pihaprojektin kanssa en aio tehdä samaa virhettä enkä sittenkään halua laajentaa tämän blogin sisältöä liian rönsyileväksi, joten päädyin perustamaan ihan erillisen "edistymispäiväkirjan". Kyseisessä blogissa tulen julkaisemaan ajan myötä myös esimerkiksi puusta työstämiäni asioita/esineitä/tavaroita ja muuta mökkiin liittyvää.

Piha-alueiden tekeminen on ikuisuusprojekti, koska haluan pitää sen mukavana mökkipuuhasteluna enkä näin ollen tiedä minkälaiseksi mahtaa muodostua blogin päivitystahti (olen erittäin taitava nimittäin ihan vain laiskottelemaankin mökkeillessä). Jos kiinnostaa seurailla mm. ammattitaidottoman puutarhurin projektin edistymistä, käy kurkkaamassa uutta blogia kuvaa klikkaamalla:

Peloton perhonen

Istutin mökille viikonloppuna kukonharjoja ja mennessäni niitä ihailemaan, löysin kauniin yllätyksen. Perhonen ei tuntunut olevan moksiskaan läsnäolostani, joten kipitin pikaisesti hakemaan kameran. Useimmiten perhoset karkaavat hetkessä teille tietämättömille mutta tällä kertaa ehdin hieman jopa sommittelemaan kuvakulmaa. 

Perhosia pyydystelisin mieluusti useamminkin kamerani kanssa. Jos perhosilla ei olisi siipiä, kuuluisi pelkkä "keskiosa" omaan ötökkäkammokategoriaani; kolmeosainen ruumis, paljon jalkoja, sojottavat tuntosarvet, jne. Kumma miten isot kauniit siivet aiheuttavat keskiosan kammottavuuden katoamisen vaikka eihän se keskiosa siitä mihinkään oikeasti katoa.

Hämähäkki nimeltä Jyrki

Mökin terassin portaiden luona asustelee alla olevanlaisia hämähäkkejä ja örkit tulevat portaiden päälle aurinkoisilla keleillä löhöilemään. Päädyimme siskoni kanssa nimeämään rohkeimman hämähäkin Jyrkiksi. Kammoksun hämähäkkejä mutta Jyrkin kanssa olen jo oppinut elämään sulassa sovussa ilman, että mieleni tekisi koko ajan liiskata se.

Jyrkin lisäksi portailla kävi kääntymässä suurikokoisempikin hämähäkki, joka sai nimekseen Kuningas Jyrki. Pienikokoisimmasta hämähäkistä tuli Jyrkiina. Että tällaisia järkevyyksiä tällä kertaa. :)

Martti pulikoimassa

Lasin läpi ei ole kovinkaan helppo saada onnistuneita kuvia. Suurimmassa osassa otoksia Martti näytti oudosti vääntyneeltä lasin ja veden aiheuttaessa omia mielenkiintoisia efektejään. Mutta tässäpä meidän tarhapöllö pulikoimassa. Martilla on nahanlähtö meneillään, joten kaulan ympärillä leijailee kauniita nahkariekaleita.

Martin altaan vesitilavuus on n. 450 litraa ja lisäksi maatasanne. Altaassa minulla ei ole pohjalla hiekkaa tai muuta ja syynä on aika pitkälti oma laiskuus siivouksen suhteen. On myönnettävä, että tämän reilun parinkymmenen vuoden aikana olen kyllästynyt veden kanssa lutraamiseen mutta eipä auta, lutrattava on. :) Suodatus tapahtuu Eheimin tehokkaalla ulkosuodattimella, joten vettä ei onneksi tarvitse ihan jatkuvasti vaihtaa. 

Mutta kyllä se Martti vaan on niin suloinen herrasmies; n. nelikymppinen ukkeli. 

Kukkaisia annoksia herkkusuille

Annokset vain kaunistuvat mitä pidemmälle kesä etenee. Alla olevat ruoat on kerätty sunnuntaina ja edelleen näin torstaina näyttävät juuri kerätyiltä. Minun tuleekin kerättyä ruokaa noin viikoksi kerrallaan. Tällä kertaa annoksista löytyy (muistankohan kaikki...):

• Siankärsämön lehtiä ja kukkia
• Piharatamoa
• Rohtotädykkeen lehtiä ja kukkia
• Vadelman lehtiä
• Apilan lehtiä ja kukkia
• Hiirenvirnan lehtiä ja kukkia
• Päivänkakkaran lehtiä ja kukkia
• Rönsyleinikin lehtiä ja kukkia
• Pihasaunion lehtiä ja kukkia (tämä kasvi on vielä lisäämättä ruokaa luonnosta sivulle)
• Voikukan lehtiä
• Maitohorsman lehtiä

Iitan annoskuvat

Kaunis on annos; ei tällaisia pääse talviaikaan nautiskelemaan.

Iita marssii ruokalautaselle ennen kuin ehdin edes kyykistymään terraarion viereen. Houkuttelen Iitan pois lautaselta parin lehden avulla ja tipautan lehdet maahan. Sillä aikaa kun Iita nauttii ne alkupalaksi, on annos jo aseteltu ja herkuttelija voi saapua pääruoalle. 

Iitalla oli kauhea kiire ettei vaan kukaan ehdi syömään nenän edestä. 

Hiirenvirna menossa.

Herkullista rohtotädykettä.

Voi miten hyviä on apilan kukkaset...

...kuten myös lehdet. 

Tässähän aiheuttaa toiselle ihan valinnan vaikeuksia.

Oonan annoskuvat

Ruokalautanen oli äärettömän kiinnostava kun hääräsin sen kimpussa ja kuvittelin herran nälkäisenä odottelevan herkkuateriaa. Jouduin nostelemaan Oonan monta kertaa kauemmaksi saadakseni ruoat lautaselle, koska mihin muuallekaan ukkeli itsensä tunkee kuin ihan ruokalautasen keskelle. Oonan pitää saada olla aina siellä missä tapahtuu jotakin.

Muutamaa syömiskuvaakin haaveilin ottavani vaan kuinkas sitten kävikään. Niin kauhea kiire kuin sinne ruoan sekaan oli niin sitä suurempi kiire sieltä oli pois. Ei maistunut lehdet eikä kukat ja pian näkyikin vain poistuva ahteri kameran linssille. 

Oli annoksesta sentään puolet kadonnut kun tulin kauppareissulta takaisin kotiin ettei tikku-ukko ihan kokonaan kuihdu näkymättömiin. Välillä on pakko tankata, että jaksaa vipeltää.