Hyvää Uutta Vuotta 2016

Kuva on vuodelta 2012; raketti on kuin kyljellään oleva sydän

Uusi vuosi tuo meille mukanaan tosiaan uuden asukin ja tällä kertaa nimi on jo valmiina neitokaiselle. Lilianhan oli aika pitkään ihan vain kekkonen, koska ei meinannut millään löytyä sopivaa nimeä. Minun piti paljastaa uuden gekon nimi vasta kun asukas on saapunut mutta nyt se nimi hupsahtaa tähän: uudesta gekosta tulee Selene eli kuun jumalatar. Tuleva gekkomme on valkoinen punasilmäinen kaunotar, värimuodoltaan Super Raptor. Mielestäni nimet Lilian ja Selene sopivat hyvin toisiinsa. 

Terraario eli tulevan gekon valtakunta valmistui odotettua nopeammin eli se saapui eilen ja nyt pitäisi kovaa vauhtia hankkia kaunis sisustus, jotta saan kodin muuttovalmiiksi. Uusi terraario asukkaineen tulee kilpikonnien kanssa samaan huoneeseen. Punakorvakilpikonniemme menettämisen jälkeen on heidän altaansa paikka ollut täysin tyhjänä ja nyt osa tyhjästä tilasta otetaan hyötykäyttöön. Eikä tarvitse uuden asukin asua täysin yksin, koska on naapureita vierellä. Oonaa uusi gekko tosin ei pysty näkemään mutta Iitan terraarioon on näköyhteys; Iita kun eniten kuljeskelee lämmittelypaikan ja ruokakupin välimaastossa niin on paljon näkösälläkin. Ja todellisuudessahan uudelle gekolle naapureilla ei ole mitään merkitystä mutta kunhan inhimillistän. Ja mistä sitä tietää, vaikka tykkäisikin seurailla mitä naapuritönössä tapahtuu. Kyllä Liliankin välillä tuntuu pidemmän aikaa katselevan telkkarin liikkuvaa kuvaa. :) 

Terraarion pohjapinta-ala on 85cm x 50cm, korkeus 40cm

Kaikille tasapuolisesti hyvää Uutta Vuotta 2016! 

Hymyilevä torakka-ahmatti

Kuvaan julkaistavia kuvia mieluiten järkkärillä mutta minun tulee napsittua kuvia silloin tällöin myös kännykällä. Tällä kertaa haluankin toivottaa kaikille hyvää joulua kera kännykällä räpsäistyn Lilianin hymyilykuvan. Masu täynnä torakkaa on helppo hymyillä (minä itse en kyllä hymyilisi). 

Ja kun nyt kännykuvalinjalle lähdin niin laitanpa samalla kuvauskerralla otetut muutamat muutkin kuvat. Nämä kuvat on otettu aika hämärässä valaistuksessa, koska en viitsinyt kiusata ja laittaa terraarion valoja päälle. 

Hännänpää on vielä kakkapaikkapiilon sisällä mutta utelias nenu jo pitkällä kurottelemassa

 

Pientä perheenlisäystäkin tässä on ensi vuoden alkupuolella tulossa ja olen jo tilannut uuden terraarion sekä käynyt ostamassa terraarion alle tulevan lipaston. Koska meillä on kaksi kilpikonnaa niin täytyyhän gekkojakin olla kaksi eli meille on muuttamassa toinen gekkotytteli heti kun saan kodin valmiiksi. Samaan terraarioon en neitokaisia laita vaan kumpikin asustelee varmuuden vuoksi omissa asumuksissaan. Mutta tästä aiheesta lisää kun asiat etenevät. 

Kaunis häntä lähikuvassa

Hyvää Joulua kaikille!

Lilianin iltaseikkailu (video)

Eilen Lilianin seikkailuhinku oli valtava ja ulos piti päästä useampaan kertaan illan aikana. Kahtena kertana riitti, että pääsi käymään kämmenellä mutta kahtena muuna kertana piti puskea olkapäälle asti. Tähän asti Lilian on aina tyytynyt olemaan hetken olkapäällä katselemassa, minkä jälkeen on palannut käsivartta pitkin omaan terraarioonsa. Vaan nyt ei enää olkapää riittänyt. 

Kynsillä saa paidasta mukavan otteen ja minun selkäni näytti ilmeisesti älyttömän houkuttelevalta kiipeilykohteelta. Niinpä Lilian päättikin jatkaa olkapäältä matkaa selkäpuolelle, jolloin tuli kiire laittaa kännykkä pois kädestä ja kumarsin eteenpäin, jotta Lilian ei vaan pääse tipahtamaan. Siellä sitten myöhään illalla (se siitä "menen ajoissa nukkumaan") kökötin etukumarassa gekko selässä tallustelemassa ja tarjoilin kättä selän taakse, jotta saan Lilianin takaisin terraansa. Melkein jouduin jo huikkaamaan miehelle, että tulehan auttamaan mutta sitten tunsin pienten jalkojen astelevan kämmenelleni, huh!

Videota ei selkäkiipeilyosiosta ole mutta nyt tuli vihdoinkin kuvattua ylipäätään ensimmäinen video siitä kuinka Lilian kipuaa innoissaan olkapäälle suurta maailmaa katselemaan. Normaalisti haluan pitää toisen käden vapaana turvaamaan sitä, ettei Lilian vaan tipahda kesken seikkailuretken. 

Joillakin gekot saattavat käpertyä löhöilemään pidemmäksikin aikaa ihmisen ihon lämpöön mutta meillä asustelee sellainen maailmanmatkaaja, että ei mitään löhöilyitä, jos pääsee maisemia katselemaan. Meidän ihana utelias Lilian. ♥

Loppuun täytyy vielä kirjoittaa, että tällainen "monta kertaa kävelylle saman päivän aikana" ei ole meillä normaalia mutta silloin tällöin tulee näitä päiviä, että Lilianilla on selkeästi hirmuinen hinku päästä käymään terraarion ulkopuolella. 

Tylsät kuppisirkat

Meillä syödään sirkat kupista ja torakat pinseteistä. Ennen kuin meillä alettiin torakoilla herkuttelemaan, kupissa vilisevät sirkat saivat Lilianilla aina metsästysvaiston heräämään (kunhan vain oli ylipäätään nälkä) ja sirkkoja katosi kupista yksitellen tarkkojen/nopeiden hyökkäysten seurauksena. 

Tällä hetkellä useimmiten Lilian tulee sirkkakupille, katselee hyvin rauhallisesti ja ottaa rauhallisesti sieltä sirkkoja suuhunsa. Nykyisin vain harvoin sirkkakupin luona "saalistetaan" entisellä innolla. Syömisen määrään se ei tosin ole vaikuttanut ja täysikokoisia kenttäsirkkoja voi hyvin mennä rauhallisella tahdilla vaikka kuusikin yhdellä syöntikerralla. Olenkohan opettanut pikkuhiljaa Lilianin laiskaksi vai ovatkohan kupissa möllöttävät sirkat muuttuneet liian tylsiksi/helpoiksi. 

Torakka pinsettien päässä räpistelemässä sen sijaan on metsästämisen arvoinen ja siihen hyökätäänkin kiinni hyvin aktiivisesti ja nopeasti. Toki... silloin jos ei ole nälkä, Lilian vain katsoo ja ehkä kerran lipaisee torakkaa, minkä jälkeen pää käännetään sievästi pois. Ruokaa tyrkyttävän tahon täytyy tällöin tajuta, ettei sillä hetkellä ole nälkä ja torakka pitää viedä pois räpistelemästä naaman vierestä. Toisinaan pää kääntyy myös sen seurauksena, että torakka onnistuu potkaisemaan naamaan ja silloin sitä ei enää voi syödä. 

Syömiskuvia ei ole, joten tarinointia koristaa löhöilykuva. Tai ehkä ennemminkin venyttelykuva. Kun laitoin terraarioon valot takaisin ottaakseni muutaman kuvan, Lilian taisi ajatella, että josko hän pääsisi seikkailulle ja lähti lempikiveltään valumaan hiljalleen kohti avonaista terraarion ovea.

Liian kirkas valo ei kuitenkaan ollut kiva ja kiipeilytelineelläkin oli käsissään ruma musta mötikkä, joten Lilian päätti kääntää kuvaajalle ahterinsa. Vaikka mikäs siinä, kyllä tuota ahteria ja häntää ihan mielellään kuvaan. 

Loppuun vielä lyhykäinen video siitä miten Lilian joskus osoittaa haluavansa seikkailulle kun seikkailuhalu on suurimmillaan. Tällä kertaa ei pyynnöstä huolimatta terraarion lasi auennut, joten Lilian siirtyi mököttämään kauemmaksi. 

Pienen gekon pään sisälle on tosin vaikeaa päästä, sillä kun avaan tällaisen räpiköinnin seurauksena terraarion etulasin, saattaa Lilian yhtäkkiä päättää, että hän ei sittenkään ole kiinnostunut retkestä terraarion ulkopuolella. Useimmiten kuitenkin lähtee puskemaan kättä pitkin tai kohti kuin höyryjuna. Terraarion lasin avaamisen jälkeen päätös on aina Lilianin eli en koskaan ota Liliania terraariosta vaan saapi tulla sieltä ihan itse tai sitten olla tulematta. 

Joskus seikkailuksi riittää se, että tulee käymään kämmenellä ja toisinaan pitäisi päästä olkapäälle katselemaan. Kauhean usein en joka tapauksessa Liliania terraarion ulkopuolelle päästä tallustelemaan, koska kaikista turvallisinta on asustelu siellä omassa maailmassa. Eikä Lilian onneksi kauhean usein myöskään lasia vasten ole läpsyttelemässä. 

Lepoa lepoa...

...Nimittäin blogin tähtien henkilökunnalla. Tai ei voi täysin sanoa, että blogimaailmassa olisi pelkkää lepoa tullut vietettyä, sillä aika on edelleen hupsahtanut puutarhan etenemisen tarinoinnissa toisessa blogissani, joten nyt täytyykin tarinoida täällä pitkältä ajalta kerrallaan kuulumisia aiheista, joista on pitänyt kirjoitella säännöllisesti. Ja ensimmäisenä gekkolaan. 

Lilianin ruokahalu oli muutosta lähtien erittäin hyvä. Sapuska maistui ja Lilian kasvoi hyvää vauhtia isoksi tytöksi. Keväällä syöminen kuitenkin loppui kuin seinään ja vaikka olin kevätpaastoista lueskellut, tuli sitä silti oltua hieman huolissaan. Kyse on kuitenkin ihan ensimmäisestä omasta gekosta. 

Pisimmillään Lilian oli täysin syömättä kolmisen viikkoa, minkä jälkeen luulin jo, että ruokahalu palasi. Mutta paastot jatkuivat pätkittäin niin, että viikko tai kaksi meni syömättä, minkä jälkeen maistui ehkä yksi tai kaksi sirkkaa tai torakka. Nyt tämä blogin laiminlyönti kostautuu, sillä enää jälkikäteen en ihan tarkalleen muista kaikkia aikajaksoja ja tämän blogin yksi tarkoitus olisi nimenomaan saada itsellenikin muistikirjaksi näitä tärkeitä tapahtumia. On hyvä tuntea (oppia tuntemaan) oman lemmikin normaalit rytmit, jotta epänormaalin osaa ajoissa tunnistaa. Mutta näillä mennään, koska enää ei ajassa pääse taaksepäin.

Jollen ihan väärin muista, vähäisempi syömistahti jatkui heinäkuulle asti (joskin ei enää ihan viikon paastojen kera) kunnes ruokahalu heinäkuun loppupuolella yhtäkkiä pompsahti ennalleen. Siitä lähtien ruoka onkin maistunut taas lähes päivittäin ja edelleen Lilian saa syödä niin paljon kuin haluaa; liikagrammoja ei nimittäin ole kertynyt vaan ihan sopusuhtaisia ollaan.

Lilianin herkkuja, minun ei

Torakathan olivat alunperin ajatuksena äärimmäisen ällöttäviä mutta halusin jotakin vaihtelua ruokavalioon, joten ei auttanut... Torakoita oli kokeiltava, koska jauhomadot ja jättijauhiksethan eivät kelvanneet. Nyt kun tässä kesästä lähtien torakoiden kanssa olen asustellut, eivät ne niin pahoja olekaan. Oikeastaan aika helppoja ja pinsettien avulla niitä on helppo syöttääkin. Paljain sormin en kyllä todellakaan koske ja toivon, etten koskaan myöskään pudota tällaista lattialle. Olen edellisestä lauseesta huolimatta harkinnut jopa sellaista, että kokeilisin kasvattaa näitä argentiinalaisia eli herppipiireissä dubioita itse.  

Vain kerran Lilian on syönyt kaksi torakkaa eli ihan alkuvaiheessa kun torakoita alettiin maistelemaan. Kaikkina muina kertoina se on yksi torakka koosta riippumatta. Tällä hetkellä en ole enää toista edes tarjonnut. Lilian syö aika isoa torakkaa ja jopa täysikasvuisia naaraitakin on mennä hupsahtanut kitusiin. Maistelut aloitettiin n. parisenttisistä mutta siitä olen pikkuhiljaa suurentanut kokoa ja Lilianillakin rohkeus kasvoi pikku hiljaa niin, että nyt tietää nirhaavansa jo ihan kaikki herkullisesti sätkivät ötökät (paitsi jos ne potkaiseekin naamaan). Kaikista mukavin koko on mielestäni kuitenkin noin 3 senttinen torakka.

Minun täytyisi saada mitattua Lilianin pituus, jotta pystyisin vertailemaan naarasgekkojen keskimääräisiin pituuksiin. Lilian taitaa kuitenkin olla aika pitkä rakenteeltaan, koska painoakin on kohtuullisesti ilman, että näyttää pulskalta. Mutta milläs mittaat kun ei Lilian malta olla paikoillaan, jos kädet heiluu lähettyvillä. Lilian on niin seikkailija. :) 

"Huoh, ei se tajua lopettaa kuvaamista ja laittaa valoja pois, menenpä siis piiloon..."