Lisää kotiutumiskuulumisia

Kotiutuminen on edelleen edennyt vallan mainiosti eli sirkat maistuvat hyvällä halulla ihan jokainen päivä. Täytyyhän sitä saada ravintoa, jotta jaksaa kasvaa isoksi tytöksi. Lisäksi sirkat kasvavat kovaa tahtia omassa kodissaan, joten niitä sietääkin syödä, jotta minulla ei ole kohta käsissäni isoa määrää liian isoja sirkkoja. :) Luulen tosin, että pk-seudulta löytyy sen verran herppiharrastajia, että liian isoiksi hupsahtaneille sirkoille löytyisi kyllä hakija. 

Olen aloittanut sellaisen kokeilun, että kopsutan/kilkutan kynnellä muutaman kerran kuppia aina kun olen täyttänyt sen sirkoilla eli tavoittelen hieman tällaista ruokakellomaista systeemiä. Yhtenä päivänä kilkutukseen selkeästi jo reagoitiin eli herättiin välittömästi nokosilta kurkkimaan piilon ovelle ja ilmestyttiin hetkessä hotkimaan sirkkoja. Katsotaan onko tämä toimiva kokeilu vai oliko tuo yksi kerta ihan vain sattumaa. 

♥

Tästä sopivan suojaisasta paikasta on muodostunut pikkuisen lempipaikka, jossa vietetään aikaa toisinaan ihan valoisallakin. Valoisaan aikaan yleensä on ahteri kohti "yleisöä", jotta pään saa mukavasti varjoisalle alueelle. "Yöaikaan" sieltä taas yleensä kurkistelee pieni suloinen naama. 

Alunperin vasemmalla näkyvän tekokasvin lehdistö oli enemmän suojaamassa näkyvyyttä tuonne mutta nyt kun pieni on ehtinyt jo jonkin verran tottumaan uuteen kotiinsa, olen siirtänyt lehtiä hieman, jotta pystymme toljottamaan paremmin. 

Ns. käsittelyharjoituksia en ole vielä varsinaisesti aloittanut, vaikka pikkuinen on kasvattajan luona käsittelyyn tottunutkin. Mutta elämässä tapahtui niin mullistava muutos, että haluan edetä ihan hiljalleen eli nyt olen pariin oteeseen vasta laittanut käden terraarioon niin, että sitä saa tulla haistamaan jos itse haluaa. Sylilemmikeitähän matelijat eivät ole mutta vähintäänkin sen verran käsittelyyn olisi hyvä tottua/totuttaa, että hoitotoimet/-tarkistukset onnistuvat ilman, että se on kekkoloiselle aina valtaisa stressi. 

Jos laittaa silmät kiinni, ei kukaan näe?

Psst... Menin ja ex-tempore tilasin itselleni uuden valovoimaisemman objektiivin. Nykyisellä ns. perusobjektiivilla terraariokuvaaminen johtaa useisiin epätarkkoihin kuviin ja nämä ns. tarkatkaan eivät ole niin tarkkoja kuin haluaisin. Toivottavasti uuden objektiivin avulla konnien ja kekkosen kuvaaminen terraariossa helpottuisi. 

Pikkuisen kotiutuminen

Pikkuasukkaan kotiutuminen on lähtenyt hyvin liikkeelle, sillä jo toisena iltana (24.10.2014) maistui ruokakin; 7 sirkkaa katosi ruokakupista. Pikkuinen vietti pari ensimmäistä päivää (ja tietysti yötäkin) meillä samankokoisessa poikasterraariossa kuin missä oli tottunut ennen muuttoa asustelemaan. Pikkukodin ympärille olin laitellut muovikasveja, jotta ympäristö tuntuisi suojaiselta. 

Koska ruoka lähti maistumaan jo heti toisena iltana, päädyin sisustamaan koko terraarion alueen ja pikkuisen elämässä tuli jälleen muutosta eli kolmantena iltana muutto koko terraarion alueelle. Tällaiselta "iso koti" nyt näyttää. Kokoa terraariolla on 70*50*40 (pituus, syvyys, korkeus) ja aika näyttää onko tila riittävä vai hankintaanko kasvun myötä jossakin vaiheessa suurempi terraario. Eniten se oikeastaan riippuu siitä kuinka liikkuvainen ja tilaa hyödyntävä meidän pikkuisesta kasvaa. 

Kasvattajalta mukaan saatu pakasterasiakerrostalo on ihan ehdoton aluksi tänne isoonkin kotiin, jotta pienellä säilyy tuttua ja turvallista. Kerrostalo saa olla käytössä niin kauan kunnes rohkeus on vallannut mielen niin hyvin, että terraariossa liikuskellaan jo luottavaisin mielin. 

Terraariossa on runsaasti kiviä ja pinnoiltaan löytyy sekä erittäin sileitä että hyvin karheita versioita. Yksi pyöreähkö sileä kivi on kauttaaltaan n. 2cm paksu ja sitä olin etukäteen haaveillut yhdeksi lempilämmittelykiveksi. Ja kas vain, ensimmäinen ilta koko terraarion alueella ja miltäpä kiveltä pikkuisen löysinkään lämmittelemästä. :)

Mutta voi "julmuuksien julmuus"... kun valo laitettiin hetkeksi päälle niin tällaisen törkeän häiriköinnin johdosta pikkuinen päätti, että tallustelempa sitten takaisin piiloon nukkumaan. "Leiki kamerasi kanssa ihan yksinäsi". :)

 

Tänään olin menossa kurkkimaan kerrostalon kosteuksia ja sieltä löytyi jo päästäkin harmaantunut kekkoloinen; eli mietiskelin nahanlähdön olevan erittäin lähellä. Varmuuden vuoksi siis päätin kostuttaa hieman vielä lisää piilojen papereita, vaikka aika kostea paperi oli edelleenkin. 

Rauhallisesti yritin houkutella pikkuista siirtymään toiseen piiloon, johon paperin kostutin jo ennen häiriköintiä mutta eipä mitkään piilot enää kiinnostaneetkaan. Parit pyörähdykset ja ihmettelyt toisen piilon katolla ja sitten tallusteltiinkin takaviistossa olevan kivisomisteen alle ja aloitettiin ensimmäinen nahanluonti uudessa kodissa. 

Kivisomisteessa on alhaalla ja ylhäällä laattamaiset kivet ja niiden välissä karkeasta kivestä olevat pylväät ja niin määrätietoisesti suunnattiin sinne pylväiden luokse hinkkaamaan nahkaa irti, että pieni oli tainnut viime yönä seikkailla tutustumassa uuteen ympäristöönsä. Jo heti isompaan tilaan siirtymisen jälkeenkin käytiin jo pikkuisen pyörähtelemässä uteliaana piilon ympärillä. 

Raskaan luontiurakan jälkeen jäätiin vähäksi aikaa nukkumaan suojaisaan paikkaan. 

Värit ovat jälleen kirkkaat. 

Ja taas kamerahäirikkö! 

Uusi perheenjäsen blogihiljaisuuden taustalla

Tietokoneella vietetty aika on mennyt menneinä viikkoina ihan muissa merkeissä kuin blogin parissa; en ole juuri edes lueskellut muidenkaan blogeja. Tietokoneella lojuu kuvia, joita on ollut tarkoitus julkaista, mm. eläintarhakäynniltä. Mutta...

Ahkeraa opiskelua, vieläkin ahkerampaa opiskelua, tarvikehankintoja ja sopivien nimien etsimistä; niistä ovat menneet viikot koostuneet, sillä meille on tänään muuttanut uusi perheenjäsen. Ihana leopardigekko, joka kulkee tällä hetkellä vielä lempinimellä kekkonen, sillä The nimeä ei ole vielä oikein tullut vastaan. Mukavia nimiä on vilahdellut mutta eiköhän sopiva nimi tässä muotoudu kun saa pikkuista katsella ja hoitaa. Jatkossa täällä pääsee Oonan ja Iitan elämän lisäksi siis seuraamaan myös neiti kekkosen kasvamista ja puuhasteluita.

Pikkuinen on suomalainen kasvatti; kasvattaja Piia Väänänen. Koska en viitsi kiusata pientä kameran kanssa näin ensimmäisenä iltana, esittelen uuden perheenjäsenen Piialta saaduilla kuvilla. :)

Silmät ♥

Väritys ♥

Leopardigekkoja on jos minkä värisiä ja kuvioisia. Alunperin olin eniten ihastellut gekkoja, joilla on keltaisella pohjalla ruskeita läikkiä/kuvioita. Mutta kun pääsin katselemaan Piian luokse poikasia niin nämä silmät ja hehkuvan oranssi väritys kuvioineen vei sydämeni. 

Olin alunperin kuitenkin niin jumahtanut alkuperäisiin väriajatuksiin, että paikanpäällä sovin varauksen eri poikasesta. Siskoni oli mukana ja kun lähdimme ajelemaan kotia kohti, tajusin siinä höpötellessä, että voi apua; minähän ihastuin totaalisesti ihan eri poikaseen. Heti kun pääsimme perille ja sain auton parkkiin, näpyttelin Piialle viestiä, että saisiko varauksen vaihtaa. Vähän kyllä hävetti olla eikun eikun -tyyppi mutta onneksi se ei haitannut ja kotiin muutti juuri se oikea. 

Varpaat ♥

Suuri maailma kiinnostaisi seinän takana. 

Tällaiselta pikkuinen on näyttänyt juuri kuoriuduttuaan. Kovasti on väritys muuttunut. :)

Ötökkäkammoilijalta hyönteissyöjä varmaankin on melkoisen mielenkiintoinen valinta perheenjäseneksi mutta jos moni muukin "ei niin ötökkäfani" on hienosti pärjäillyt ötököiden kanssa niin miksi en minäkin. Kävin tiistaina hakemassa n. 100 kpl s-kokoista kenttäsirkkaa eli n. 1cm pituisia sirkkoja ja eivät ne nyt oikeastaan niin pahoja olekaan. Melkein voisi jopa sanoa, että ihan suloisia mussuttaessaan porkkanaa ja salaattia; vaan eipä reppanat tiedä, että saavat runsaat sapuskat vain, jotta ovat itse mehukasta ruokaa. Pieni vilkaisu sirkkojen maailmaan:

Sirkkojen koti, jossa paljon piiloja. Paperitollot taisi olla tyhmä idea; hankala saada sirkat seasta pois. 

Sirkka herkuttelemassa porkkanalla. 

Sirkka kävi juomassa. Pilttipurkin kannen päälle olen laittanut pari läpimärkää vanulappua.

Piialta sain mukaan myös jamaikalaisia sirkkoja ja olen jo ensimmäisiltä sirkoilta napponut hyppyjalat pois ja laittanut kuppiin tarjolle. Aika hitaasti tällä hetkellä tuo puuha vielä eteni mutta enköhän kehitys nopeaksi siinä ajan myötä. Katsotaan katoavatko tarjolle laitetut sirkat aamuun mennessä. :)

Ja viimeisenä vielä yksi kuva sirkoilla herkuttelijasta. Pisaranenu :D

Puron pieni asukki

Viime viikonloppuna mökiltä lähtiessä osui silmät yhtäkkiä pikkuruiseen puron asukkiin. Tuli kiire hakea kamera, jotta ehdin kuvaamaan ennen kuin pikkunen karkaa kivien väleihin piiloon.