Uusi perheenjäsen blogihiljaisuuden taustalla

Tietokoneella vietetty aika on mennyt menneinä viikkoina ihan muissa merkeissä kuin blogin parissa; en ole juuri edes lueskellut muidenkaan blogeja. Tietokoneella lojuu kuvia, joita on ollut tarkoitus julkaista, mm. eläintarhakäynniltä. Mutta...

Ahkeraa opiskelua, vieläkin ahkerampaa opiskelua, tarvikehankintoja ja sopivien nimien etsimistä; niistä ovat menneet viikot koostuneet, sillä meille on tänään muuttanut uusi perheenjäsen. Ihana leopardigekko, joka kulkee tällä hetkellä vielä lempinimellä kekkonen, sillä The nimeä ei ole vielä oikein tullut vastaan. Mukavia nimiä on vilahdellut mutta eiköhän sopiva nimi tässä muotoudu kun saa pikkuista katsella ja hoitaa. Jatkossa täällä pääsee Oonan ja Iitan elämän lisäksi siis seuraamaan myös neiti kekkosen kasvamista ja puuhasteluita.

Pikkuinen on suomalainen kasvatti; kasvattaja Piia Väänänen. Koska en viitsi kiusata pientä kameran kanssa näin ensimmäisenä iltana, esittelen uuden perheenjäsenen Piialta saaduilla kuvilla. :)

Silmät ♥

Väritys ♥

Leopardigekkoja on jos minkä värisiä ja kuvioisia. Alunperin olin eniten ihastellut gekkoja, joilla on keltaisella pohjalla ruskeita läikkiä/kuvioita. Mutta kun pääsin katselemaan Piian luokse poikasia niin nämä silmät ja hehkuvan oranssi väritys kuvioineen vei sydämeni. 

Olin alunperin kuitenkin niin jumahtanut alkuperäisiin väriajatuksiin, että paikanpäällä sovin varauksen eri poikasesta. Siskoni oli mukana ja kun lähdimme ajelemaan kotia kohti, tajusin siinä höpötellessä, että voi apua; minähän ihastuin totaalisesti ihan eri poikaseen. Heti kun pääsimme perille ja sain auton parkkiin, näpyttelin Piialle viestiä, että saisiko varauksen vaihtaa. Vähän kyllä hävetti olla eikun eikun -tyyppi mutta onneksi se ei haitannut ja kotiin muutti juuri se oikea. 

Varpaat ♥

Suuri maailma kiinnostaisi seinän takana. 

Tällaiselta pikkuinen on näyttänyt juuri kuoriuduttuaan. Kovasti on väritys muuttunut. :)

Ötökkäkammoilijalta hyönteissyöjä varmaankin on melkoisen mielenkiintoinen valinta perheenjäseneksi mutta jos moni muukin "ei niin ötökkäfani" on hienosti pärjäillyt ötököiden kanssa niin miksi en minäkin. Kävin tiistaina hakemassa n. 100 kpl s-kokoista kenttäsirkkaa eli n. 1cm pituisia sirkkoja ja eivät ne nyt oikeastaan niin pahoja olekaan. Melkein voisi jopa sanoa, että ihan suloisia mussuttaessaan porkkanaa ja salaattia; vaan eipä reppanat tiedä, että saavat runsaat sapuskat vain, jotta ovat itse mehukasta ruokaa. Pieni vilkaisu sirkkojen maailmaan:

Sirkkojen koti, jossa paljon piiloja. Paperitollot taisi olla tyhmä idea; hankala saada sirkat seasta pois. 

Sirkka herkuttelemassa porkkanalla. 

Sirkka kävi juomassa. Pilttipurkin kannen päälle olen laittanut pari läpimärkää vanulappua.

Piialta sain mukaan myös jamaikalaisia sirkkoja ja olen jo ensimmäisiltä sirkoilta napponut hyppyjalat pois ja laittanut kuppiin tarjolle. Aika hitaasti tällä hetkellä tuo puuha vielä eteni mutta enköhän kehitys nopeaksi siinä ajan myötä. Katsotaan katoavatko tarjolle laitetut sirkat aamuun mennessä. :)

Ja viimeisenä vielä yksi kuva sirkoilla herkuttelijasta. Pisaranenu :D