Pikkuisen kotiutuminen

Pikkuasukkaan kotiutuminen on lähtenyt hyvin liikkeelle, sillä jo toisena iltana (24.10.2014) maistui ruokakin; 7 sirkkaa katosi ruokakupista. Pikkuinen vietti pari ensimmäistä päivää (ja tietysti yötäkin) meillä samankokoisessa poikasterraariossa kuin missä oli tottunut ennen muuttoa asustelemaan. Pikkukodin ympärille olin laitellut muovikasveja, jotta ympäristö tuntuisi suojaiselta. 

Koska ruoka lähti maistumaan jo heti toisena iltana, päädyin sisustamaan koko terraarion alueen ja pikkuisen elämässä tuli jälleen muutosta eli kolmantena iltana muutto koko terraarion alueelle. Tällaiselta "iso koti" nyt näyttää. Kokoa terraariolla on 70*50*40 (pituus, syvyys, korkeus) ja aika näyttää onko tila riittävä vai hankintaanko kasvun myötä jossakin vaiheessa suurempi terraario. Eniten se oikeastaan riippuu siitä kuinka liikkuvainen ja tilaa hyödyntävä meidän pikkuisesta kasvaa. 

Kasvattajalta mukaan saatu pakasterasiakerrostalo on ihan ehdoton aluksi tänne isoonkin kotiin, jotta pienellä säilyy tuttua ja turvallista. Kerrostalo saa olla käytössä niin kauan kunnes rohkeus on vallannut mielen niin hyvin, että terraariossa liikuskellaan jo luottavaisin mielin. 

Terraariossa on runsaasti kiviä ja pinnoiltaan löytyy sekä erittäin sileitä että hyvin karheita versioita. Yksi pyöreähkö sileä kivi on kauttaaltaan n. 2cm paksu ja sitä olin etukäteen haaveillut yhdeksi lempilämmittelykiveksi. Ja kas vain, ensimmäinen ilta koko terraarion alueella ja miltäpä kiveltä pikkuisen löysinkään lämmittelemästä. :)

Mutta voi "julmuuksien julmuus"... kun valo laitettiin hetkeksi päälle niin tällaisen törkeän häiriköinnin johdosta pikkuinen päätti, että tallustelempa sitten takaisin piiloon nukkumaan. "Leiki kamerasi kanssa ihan yksinäsi". :)

 

Tänään olin menossa kurkkimaan kerrostalon kosteuksia ja sieltä löytyi jo päästäkin harmaantunut kekkoloinen; eli mietiskelin nahanlähdön olevan erittäin lähellä. Varmuuden vuoksi siis päätin kostuttaa hieman vielä lisää piilojen papereita, vaikka aika kostea paperi oli edelleenkin. 

Rauhallisesti yritin houkutella pikkuista siirtymään toiseen piiloon, johon paperin kostutin jo ennen häiriköintiä mutta eipä mitkään piilot enää kiinnostaneetkaan. Parit pyörähdykset ja ihmettelyt toisen piilon katolla ja sitten tallusteltiinkin takaviistossa olevan kivisomisteen alle ja aloitettiin ensimmäinen nahanluonti uudessa kodissa. 

Kivisomisteessa on alhaalla ja ylhäällä laattamaiset kivet ja niiden välissä karkeasta kivestä olevat pylväät ja niin määrätietoisesti suunnattiin sinne pylväiden luokse hinkkaamaan nahkaa irti, että pieni oli tainnut viime yönä seikkailla tutustumassa uuteen ympäristöönsä. Jo heti isompaan tilaan siirtymisen jälkeenkin käytiin jo pikkuisen pyörähtelemässä uteliaana piilon ympärillä. 

Raskaan luontiurakan jälkeen jäätiin vähäksi aikaa nukkumaan suojaisaan paikkaan. 

Värit ovat jälleen kirkkaat. 

Ja taas kamerahäirikkö!