Kekkomus kaakkimuksen kuulumiset

Kamerahäirikkö on iskenyt pariinkin otteeseen pikku kekkomus kaakkimuksen kimppuun ja johan oli aika kuvata vähän videotakin. Näitä kuvaussessioita kekkonen ei varmastikaan kauheasti arvosta, koska joudun laittamaan valot terraarioon takaisin ja siksi vältänkin jatkuvaa kuvaamista (vaikka mieli tekisikin). Videopätkä paljastaa, että itselläni on hieman hataroivaa tuo manuaalitarkennus ja välillä mennäänkin sumealla kuvalla mutta haitanneeko tuo kauheasti (kannattaa vaihtaa videon laatu korkeimpaan mahdolliseen siis, jotta ei pahene sumeus). 

(videon taustalla kuului telkkarin äänet, joten valikoin videoon musiikin)

Jos kekkosesta kehkeytyisikin oikea filmitähti, otettiin jo ensimmäinen poseerauskuva nimikirjoitusten kirjoittamista varten. Ja hyvä poseerausasento löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä. Tai sitten kekkolo katselee tässä ihmeissään, että kuka kehtasi nostaa hänen wetboxistaan kannen pois. Video on otettu tämän kuvan jälkeen ja videolla onkin ihmettelyä, että johan piilo muuttui avoimeksi.  

Viimeksi gekkokuulumisia laittaessani kirjoitin, että käsituttavuutta ei ole meillä juurikaan tehty ja en näin ollen ole kauhean nopealla tahdilla myöskään odottanut sitä, että gekko esimerkiksi kävelisi kädelle. Toivonut toki olen sitä, että joskus tulevaisuudessa kekkoloinen välillä tulee omasta valinnastaan kädelle ja vähäksi aikaa terraarion ulkopuolellekin seikkailemaan. Oletusarvo se ei ole, koska liskot eivät ole sylilemmikkejä vaan suurin nautinto on katsella pienen elämää; kuitenkin, kuten aiemmin taisin jo mainita, käsittelyyn tottuminen helpottaa hoitotoimenpiteitä. 

Mutta voi mahoton, tiistaina 18.11.14 laitoin hetkeksi käteni terraarioon kekkoloisen lähelle ja hetkisen kuluttua kättä haisteltiin innokkaasti. Aikaisemmin käden vieressä on hetki oltu mietteliään oloisena ja sitten rauhallisesti tallusteltu kauemmaksi katselemaan. Käden haistelu oli suuri hyppäys eteenpäin luottamuksen/tottumuksen rakentumisessa (ja pelkästään minun kättä ei haisteltu vaan myös mieheni kättä). 

Edelleenkin halusin jatkaa samalla linjalla eli ei jatkuvaa käden tuputusta mutta olinkin malttamaton ja jo torstaina 20.11.14 olin tunkeamassa kättäni "haisteltavaksi" uudelleen. Ajattelin, että josko pikkuinen innostuisi jälleen haistelemaan kättä. Mutta... vielä isompi voi mahoton, parin haistamisen jälkeen kekkoloinen päättikin yhtäkkiä kävellä kämmenelle, mietti hetken ja lähti kiipeämään käsivarttani pitkin ylös.

Itselleni iski siinä vaiheessa kauhea jännitys, koska en ole aikaisemmin käsitellyt liskoja ja nämä voivat olla aika vauhdikkaitakin vipeltäjiä. Pelkäsin sitä, että kekkoloinen pelästyy ja jonkun äkkiliikkeen johdosta putoaa. Mutta hienosti seikkailu meni ja pikkuinen pääsi turvallisesti takaisin terraarion puolelle. Samaisena päivänä seikkailtiin vielä uudemmankin kerran suuressa maailmassa minun päälläni ja tällä kertaa olin itsekin jo hieman varmempi.

Kuvia seikkailuista ei ole, koska käytin täyden keskittymiseni siihen, että seikkailut sujuvat turvallisesti. Tuon yllätyspäivän jälkeen seikailuilla on käyty ehkä noin kolme tai neljä kertaa ja kiinnostus kerrotaan aika selkeästi: joko kekkolo kääntää pään pois ja katsoo muualle kun vien käden vierelle tai sitten hetken katselun jälkeen on lähtenyt kiipeämään kädelle. Innostuksesta huolimatta olen malttanut mieleni ja "tuputtanut kättä" vain silloin tällöin.

Ruoka maistuu edelleen erittäin hyvin, tai oikeastaan sirkat; jauhomadot eivät kiinnosta laisinkaan. Vieläkään en muuten ole punnitusta tehnyt mutta kuten alla olevasta kuvasta näkee, vatsa on pullistunut. Kävellessään kekkolo näyttää hyvinkin sutjakkaalta mutta näin kivellä rennosti löhötessä vatsa leviää mukavasti. 

Viime kuviin verrattuna hännässä rusehtavan harmahtavat läikät ovat lisääntyneet ja pään päällä olevien laikkujen oranssisuus on "laimentunut". Selässä olevat oranssit läikät sen sijaan mielestäni ovat tulleet hieman enemmän erottuvammaksi. Lisää kuvia kuvauskerroilta luvassa kunhan saan kuvista valittua omat suosikit.