En malta... kertaa kaksi!

Molemmat malttamattomuudet liittyvät samaan "aiheeseen" eli meidän kekkoloiseen. Ensimmäinen malttamattomuus: joululahjaksi saatu piirros. Jouluaaton lahjojen jakaminen taisi mennä niin, että sain käteeni lahjan, josta tunsin, että ihan kuin siellä olisi kehykset sisällä. Seuraavaksi katsoin, että ihan kuin nimeni olisi kirjoitettu siskoni käsialalla. Voi luoja miten se lahja poltteli avaamaan... Mutta eihän lahjoja saa ryhtyä avaamaan ennen kuin kaikki lahjat on avattu. Ai ei vai? 

Vanhemmat näyttävät lapsilleen mallia ja lapsihan tässä ollaan iästä riippumatta. Isäni alkoi avaamaan lahjoja jo paljon ennen kuin kaikki lahjat oli jaettu, joten yhtäkkiä huomasin itsekin olevani avaamassa lahjaa, jonka läpi käteeni tuntui kehykset. En jaksanut odottaa lahjojen jakamista loppuun vaan hupsista heijaa, lahja oli avattu. Ja JIPPIII! Kehyksistä minulle poseerasi meidän kaunis kekkoloisemme:

Täytyy myöntää, että jos lahjassa olisi ollut jotakin muuta kuin siskoni piirtämä ihana kuva, olisin ollut aika pettynyt. Kaikki paketin merkit viittasivat siihen, että jotakin ihanaa taidetta on tulossa ja sitä odotusta ei kyllä enää mikään ostokuva olisi täyttänyt. Mallina siskoni oli käyttänyt kuvaa, jonka olen räpsäissyt kekkoloisesta heti sen jälkeen kun olen nostanut wetboxin kannen pois. Tämä "poseeraus" on mielestäni ihan mielettömän kaunis mutta eihän se wetboxin alaosa ollut mitenkään päin kaunis ympäristö poseerata. Ei olisi sisko voinut mallikuvaksi parempaa kuvaa valita ja tämä piirros on ihan täydellinen värimaailmoineen kaikkineen. Onni on "omistaa" taiteellinen sisko. :) Sain tulostetun ja kehystetyn kuvan lisäksi myös digitaalisen version kuvasta, josta näkee vielä paremmin kuinka ihanan lahjan sain (hmmm... taitaa työkoneen taustakuva vaihtua). Tosin, vielä ihanemman lahjasta teki juurikin se, että sain sen tulostettuna ja kehystettynä. Minun ei tarvitse muuta tehdä kuin asettaa taulu oikealle sijainnilleen ja ihastella. 

Miksi tämä on malttamattomuus, vaikka joulusta on jo vaikka kuinka monta päivää aikaa? No siksi, että alunperin ajattelin ottavani kuvan kehyksissä olevasta kuvasta siltä sijainnilta, jossa kuva tulee meillä kotona olemaan. Mutta en maltakaan vaan otin kuvan mökin sohvalla, koska halusin saada sen tänne julkaistua. Kotona sijoitan kuvan kekkoloisen terraarion päälle, koska siinä se on sellaisella sijainnilla, ettei meille voi tulla näkemättä sitä kuvaa. 

Entäpä se toinen malttamattomuus? Kekkoloinen on kulkenut erinäisillä lempinimillä tähän päivään asti mutta vihdoin olen päätynyt oikeaan nimeenkin. Olen googlannut ja googlannut ja välillä vastaan on tullut ihan ok nimiä mutta ei sitä, joka on tuntunut juuri oikealta. Lähes pakkomielteisesti yritin etsiskellä jotakin tulen, auringon, yms. jumalattariin liittyviä nimiä (oranssin ja keltaisen värityksen vuoksi) mutta ei, mikään ei tuntunut meidän gekon nimeltä. 

Olin jo kauan aikaa sitten etsinyt myös liljoihin liittyviä latinankielisiä nimiä, koska liljat kuuluvat mielestäni kauneimpien kukkien joukkoon; ihan kuten kekkoloisenikin on yksi kauneimmista gekoista (okei, tietysti se kaunein). Liljojen nimiä päädyin etsimään lisäksi siksi, että liljoja on todella monen värisiä, aivan kuten gekkojakin. Ja lapsuudesta minulle oli tuttu ja tietyllä tavalla tärkeäkin keisarinkruunu eli ruskolilja, joka on väriltään oranssi. Mutta silloinkaan ei latinankielisistä nimistä tuntunut löytyvän sellaista, josta olisin saanut muokattua mieleiseni. 

Muutama päivä sitten törmäsin netissä nimeen, joka tuntui heti sellaiselta, että jätin sen itselleni muhimaan päähän. Lopullisesti nimivalintaan vaikutti siskoni piirtämän taulun katselu: taulussa kekkoloinen poseeraa kauniina ja hentona; olevinaan vaatimaton mutta silti niin upean kaunis. Aivan kuin liljan kukka korkean varren varassa. Aivan kuin Lilian. :)

Hyvää Uutta Vuotta 2015 toivottavat lisäkseni Oona, Iita ja Lilian!