Uusia luontokuvia

Viime viikonloppuna kävimme pariin otteeseen kävelemässä metsiköiden siimeksessä ja toisella kerralla otin taas kameran mukaan ja pakkohan se on julkaista omat lempiotokset. Tällä kertaa mies ei jaksanut odotella vaan loppujen lopuksi katosi näkyvistä, koska polvet märkänä konttasin vähän väliä kuvaamassa milloin mitäkin. No ei minua ihan täysin hylätty metsään vaan mies odotteli noin puolessa välissä suunniteltua kokonaiskierrosta. 

Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat omasta mielestäni kaikista kauneimmat ja ne on kuvattu pitkospuiden reunoilta. 

Vaikka hieman harmitti, että ilma oli sateinen, tuotti se toisaalta uusia ulottuvuuksia kuviin; nimittäin luonnon omia timantteja. Ilman vesitimantteja olisin luultavasti alla olevista kuvista päätynyt tykkäämään vain yhdestä. Nyt en osannut valita mistä tykkäisin eniten, joten kuvista julkaistavaksi päätyi kolme. 

Kahdessa seuraavassa kuvassa taitaa olla ihan sama laji kyseessä mutta osa kukista oli ihan haalean vaaleanpunaisia ja toisissa oli hehkuvampi sävy. En tunnista mitä kukkia nämä ovat (kuten en tunnista juuri mitään muitakaan kasvilajeja joita kuvaan) mutta ei se niiden kuvauksellisuutta onneksi vähennä. 

Lähdemme yleensä kävelemään metsän läpi kohti "sähkölinjoja" ja jatkamme matkaamme niiden alla. Talvella samaisella reitillä kulkee hiihtolatu. Tällä kertaa kävelimme pidemmälle kuin aikaisemmin ja löysimme viehättävän grillikodan puuliitereineen. Rakopuuliiteri on ihana ja tuollaisen haluan myös meidän mökille. Itse oli pakko poseerata kodan oven ikkunassa, jonka yläpuolelle on hevosenkenkä kiinnitetty "väärin päin"; eikös sen kuuluisi hymyillä eikä olla suupielet alaspäin.  

Peltomaisema on kaunis jopa tummien pilvien alla. 

Pellon reunalta löytyi vanha lato, joka on omaan silmään kuvauksellisempi kuin ihan uusi.

(Toivottavasti joku sanoo niin minustakin sitten kun olen vanha ja puoliksi laho)